Eeva Penttilä
***
Pari kertaa viikossa jyskyttää takaraivossa jo aamusta alkaen jännittävä tunne: Tänään pääsen sinne! Päivän touhujenkin keskellä muistan: Hetki vielä ja sitten, kohta! Jos joskus en pääse ”messiin”, vilkuilen tiettyyn aikaan kelloa: Siellä ne jo nauttivat…
Tämä kummallisen ihana riippuvuuden syy on Myllysaaren saunan makoisat löylyt ja ihanat ihmiset. Meitä saunasiskoja ja -veljiä on iso ja uskollinen joukko, joka sallittuina päivinä kömpii saunan suloiseen lämpöön, pulahtaa Saimaan syliin ja nauttii laituriparlamentin kanssa vilvoittavista jäähyistä. Saunarituaalit toistuvat jokaisen kohdalla kerta kerralta samantapaisina. On pikaisia piipahtajia ja maratonlöylyttelijöitä, mietojen höyryjen ”kauneuspenkkiläisiä” ja uhoavia kiukaankiusaajia. On ”aamuvuorolaisia”, jotka usein odottelevat malttamattomina nautintoaan jo ennen avaamishetkeä, ja on ”iltavuorolaisia”, jotka tiristävät kiviltä vielä viimeisetkin ihanat hönkäykset.
Saunassa käynti on mitä suurimmassa määrin myös henkistä ja sosiaalista hoitoa. Tittelit ja arjen huolet heitetään harteilta kynnyksen kohdalla. Puhe siirtyy ajankohtaisiin aiheisiin. Juttu soljuu ja välillä pohditaan kipeitäkin tuntoja. Joskus vallitsee rauhoittava pyhä hiljaisuus, joskus taas naurunremakka raikuu kauas mäelle asti. Mielipiteet ovat aitoja ja rehellisiä, joskus jopa viiltävän kiivaita, mutta kaunaa ei jäädä kantamaan. Joku vaikenee omasta elämästään, toinen tuo päivänsä vaiheet tarjolle kaikille. Jaetaan ilot ja surut, ollaan läsnä tässä ja nyt, hetken verran.
Meitä mökittömiä kaupunkilaisia on paljon; on vanhoja ja nuoria, yksineläjiä ja lapsiperheitä, jotka näin leppoisasti saamme aavistuksen huolettomasta rantasaunaelämästä, aidoista puulämmitteisen kiukaan löylyistä, uimisesta aatamin ja eevan asussa, tuulen ja veden äänistä ja auringon voimaa antavasta valosta. Talvisin bonuksena saamme tallustella pitkin lämpömattoa hyiseen, virkistävään avantoon.
Kuin muuttolinnut kesäisin palaavat kotikonnuilleen muualle Suomeen tai jopa kauas maailmalle muuttaneet lappeenrantalaiset. He jaksavat muistella lapsuutensa ajan ”vanhan saunan” tunnelmia ja ihmisiä ja ihailla nykyisen saunan mukavuutta. Joskus myös turistit tulevat tuomaan tuulahduksen muilta mailta ja ihmettelevät suomalaisten kesänviettoa sykkivän kaupungin luonnonkauniissa kainalossa.
Tästä nautinnollisesta saunasta ja sen toistuvasta kunnostamisesta me ”löylynlyömät” olemme kaupungin päättäjille kiitollisia. Toiveemme on, että säilytätte Myllysaaren kaupungin keskellä ainutlaatuisena rentoutumispaikkana, jota varjellaan ja valvotaan kuin aarretta ikään. Se on pieni alue, jonne eivät kuulu rellestäminen ja luonnon tuhoaminen, kaupallisuus ja tivolimeininki. Sitä ei saa ahtaa täyteen meteliä ja ”äksöniä”. Kyllä rantoja ja maata riittää vähän etäämpänäkin keskustasta. Elämyspuistoihin, joilla muuten on tapana kasvattaa kokoaan kaiken aikaa, kuitenkin mennään perheittäin pyörillä, autoilla tai vaikkapa iki-ihanalla katujunalla…
Mikäli Pien-Saimaa saadaan pelastetuksi, juuri luonnonmukaisena Myllysaari lempeine rantoineen ja metsineen tulee nousemaan vielä arvoon arvaamattomaan tässä ahtauden, kiireen, melun ja tornitalojen kiihkeässä maailmassa. Sellaisena Myllysaari palvelee niin kaupungin asukkaita kuin matkailijoitakin. Huvipuistoja on kohta joka toisella kaupungilla, mutta kenelläpä on keidas keskellä kaupunkia?
