Juha Rantalainen
***
Perheellämme on kesämökki Saimaan saaressa. Siellä on mukava käydä saunomassa ja rentoutumassa. Siellä voi irrottautua moninaisista touhuista. Jo autopaikalta soutaessani kohti saarta koen olevani toisessa maailmassa. Kaukana on kaupunki hälyineen ja monine kiireineen.
Mökillä on aina erilaista. Maisema muuttuu vuodenaikojen ja vuosien saatossa. Puut, pensaat, kukat, marjat, sienet kasvavat ja jokaisella käyntikerralla on jotain uutta. Myös linnusto on moninainen. Kerron nyt parista tämän kesän havainnosta.
Aiempina kesinä kalalokki on pesinyt läheisellä luodolla. Nyt alkukesällä mökille soutaessamme totesimme lokin pesän laiturillamme. Kävin kurkistamassa pesää ja siinä oli kaksi munaa. Aikanaan toisesta munasta kuoriutui poikanen, jota emolinnut syöttivät laiturilla. Satuimme olemaan mökillä kun poikanen käveli laiturilla. Oli kohtalainen tuuli ja poikanen putosi veteen eikä päässyt takaisin laiturille. Sinne se jäi uiskentelemaan ja emolinnut lentelivät yläpuolella. Uskon sen vesilintuna selviytyneen rantaan.
Kerran loppukesästä mökillä menin illansuussa laiturille ja kuulin oikealta puoleltani ääntelyä. Havaitsin yllätyksekseni joutsenperheen, kaksi aikuista ja kolme poikasta. Ne olivat rantavedessä ruokailemassa. Ruokailtuaan toinen aikuisista suki ja pesi itseään rantavedessä pitkän aikaa. Sillä aikaa muu perhe poistui saaren taakse. Jäljelle jäänyt lintu ui samaan suuntaan. Ehdin jo huolestua, että ne eksyivät toisistaan. Kiersin uteliaana rantaa pitkin ja siellähän se koko perhe oli koossa. Silloin ymmärsin etteivät aikuiset joutsenet eksy toisistaan kotijärvellään. Muuttolinnutkin löytävät keväällä takaisin kotimaisemiinsa, tänne meille rakkaaseen Suomeemme.
Kaunis auringonlasku, sininen järvi, tyyni ilta, rauha. Elokuinen ilta tummenee ja taivaalla näkyy taas tähtiä. Mieleeni nousee psalmin sanat: ” Kun minä katselen taivasta ja Sinun kättesi työtä. kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin Sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen”,
Siis minutkin Hän muistaa joka hetki. Kiitollisuus täyttää mielen. Luojan kämmenellä on hyvä olla ja levätä. Levosta käsin on hyvä palata kaupunkiin töihin ja alkusyksyn moninaisten muitten tehtävien pariin.
Hyvää alkavaa syksyä
