Olavi Petro
***
Pidän karpaloista. Kuivien kesien jälkeen minua alkoi harmittaa karpaloretkien tuloksettomuus. Aloin vakavissani etsiä kartoilta Etelä-Karjalan ojittamattomia soita. Kaivoin esiin vanhat peruskartat. Karpalosoita näytti sentään vielä olevan. Tein muutamia maastotarkistuksia. Tyhjä tulos. Aloin selata Karttakeskuksen Ammattilaisen karttapaikan nettisivuja. Hankin suurikaavaisen upouuden ja kalliin DVD-karttalevyn. Pelkoni osoittautui aiheelliseksi. Kaikki Puumalastakin tuntemani karpalosuot oli ojitettu. Etsin kauempaa. Taas maastotarkistuksia. Vain pettymyksiä. Tuttavani vihjeestä, aloin muistella käyntejäni Höytiönsuolla. Paras tarkistaa kukinnan jälkeen, tuleeko raakileita. Ja kun tuli vielä kostea kesä, oli syksyn karpalosato aivan ilahduttava, joskin saappaan varsista yritti vesi yli ja lisäksi sairastuin liotettuani käsiäni kolme tuntia syksyisen kylmässä vedessä poimiessani marjoja myös kymmensenttisestä vedestä.
Pari päivää sitten luin lehdistä, että Höytiönsuolla aloitettaneen turvetuotanto. Lue: aloitetaan! Ympäristöviranomaiset vähättelevät alempana olevan järven rehevöitymisriskiä puhumattakaan alueen virkistyskäytöstä. Esimerkkejä löytää läheltäkin ja etsimättä.
Kesällä ystäväni soitti: ”Tule mustikkaan! Et ole eläissäsi nähnyt näin hyvää mustikkapaikkaa.” Läksin alle sadan kilometrin päähän. Nautin suunnattomasti! Olinhan ehtinyt 75 vuoden kuluessa nähdä paikan jos toisenkin, mutta en koskaan tällaista. Kauhoin mustikoita niin paljon kuin ämpäriin mahtui. Olin saanut luvan kertoa paikasta tarkoin määritellylle läheisteni joukolle. Houkuttelin sillä hetkellä vaikeasti metsässä liikkumaan kykenevän vaimoni mukaani mustikkaan. Selkävaivastaan huolimatta hän keräsi 8 litraa yhteen menoon. Ei Marja-Leenakaan ollut tällaista paikkaa ennen nähnyt.
Näiden näkymien runsaus sai minut haukkomaan henkeäni.
Haaveeni, joka ei ehkä koskaan toteudu, on päästä hillaan hyvänä hillavuonna hyvään paikkaan Äitini kertomukset perheemme Petsamossa asumisen ajalta, ennen syntymääni palaavat mieleeni. Hyvänä hillavuonna paikalliset asukkaat jättivät tärkeän heinänteon kesken, ostivat Norjan puolelta sisältä hiillytettyjä hillatynnyreitä ja riensivät tunturien rinteille hillaan. Kirkkonummelle myydyillä marjoilla saatiin ostetuksi paitsi heinät, myös runsaasti muita välttämättömyystarvikkeita.
Etelä-Suomen hillasoista on enää turha puhua. Joitakin mitättömiä rippeitä olen itsekin nähnyt. Masentavaa!
Koska söit viimeksi mesimarjoja suun täydeltä? Veikkaan, että useimmat eivät milloinkaan. Minä söin niitä ”läämältään” Kalajokilaaksossa Pohjanmaalla suoniityn pientareilta kesällä 1944 muun väen tehdessä heinää. Tummanpunaisia, meheviä, herkullisia. Siellä niitä sanottiin vatukoiksi. Sen parempia marjoja ei liene. Nykyisin saa olla iloinen jos näkee mesimarjan kukkia. Niitäkään eivät kaikki tunne. Marjasatoa on kuitenkin turha etsiä.
Entä puolukka ja mustikkasadot tehometsätalouden puristuksessa? Harkittu käsitykseni on, että mustikkaesimerkistäni huolimatta hyvät puolukka- ja mustikkasadot ovat kohta vain muisteloissa. Nuoruuteni puolukkakankaiden satoon Heinolassa en enää koskaan pääse käsiksi: puolukoita hetkessä enemmän kuin millään jaksaa kantaa.
Kun puuston päätehakkuu suoritetaan avohakkuuna, hakkuualue äestetään, laikutetaan, mätästetään pahimmillaan aurataan. Tavallisesti istutetaan kuusta tai mäntyä. Alueen heinittyminen estää varpujen elpymisen. Taimisto varttuu, ja pian varjostus on niin voimakasta, että vaikka varvut olisivat sinnitelleet hengissä siihen asti, ne eivät jaksa tuottaa kunnon marjasatoa, eikä siihen suinkaan aina ole syynä keväthalla. Väiteltyäni tästä usein metsäammattilaisten kanssa metsätalouttakin opettaessani, olen vuosikymmenten ajan seurannut erilaisten metsien kehittymistä myös marjasadon kannalta ja kantani on vain vahvistunut. Mutta toisinaan marjastajalle suodaan vielä ilon hetkiä, kuten esim. toissavuonna.
Pessimistin maailmankuva, sanoo joku, mustamaalausta, sanoo toinen jne. Mutta mitäs sanottiinkaan vain vähän aikaa sitten kasvihuoneilmiöstä varottaneista! Olemmeko viljelleet ja varjelleet Luojan meille antamaa kaunista maata saamamme ohjeen mukaan?
Karpalokausi lähenee. Lähden kuin lähdenkin karpalosoille ennen pakkasten tuloa Luojaani luottaen.
