Marjatta Moilanen
***
Metsä on ollut suomalaisille aina tärkeä. Se on ollut turvapaikka vihollisen uhatessa, sieltä on saatu ravintoa, rakennustarvikkeita ja puuta elintärkeäksi polttoaineeksi. Tunnettu tosiasia on sekin, että koko suomalainen hyvinvointi perustuu metsiimme. Lisäksi metsä on monelle tärkeä vapaa-ajanviettopaikka. Sieltä haetaan hiljaisuutta, lepoa ja rentoutumista sielulle ja mielelle.
Viime päivinä olen viettänyt paljon aikaa metsässä itikoiden, paarmojen ja muiden metsän eläinten kanssa. Metsä on monellakin tavoin aarreaitta, jossa en kyllästy kulkemaan, katselemaan ja kuuntelemaan. Himmeän siniset mustikat, tuoksuvat vadelmat ja aurinkoiset kanttarellit suorastaan tarjoutuvat poimittaviksi. Suomalainen, kesäinen metsä on ihana runsaudensarvi.
Metsäinen luonto ravitsee myös sielua. Hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä omat ajatukset saattavat aluksi myllertää jopa ahdistavalla tavalla. Mutta vähitellen mieli rauhoittuu ja tyyntyy. Siellä luonnon hiljaisuudessa on tilaa kaikenlaisille mielenliikkeille. Voin antaa ajatusten tulla ja mennä, muistella ja ihmetellä mielen sopukoista esiin putkahtavia tapahtumia jopa kaukaa lapsuudesta.
Jumalan luoman luonnon keskellä olemme myös lähellä Häntä. Kun kädet napsivat marjoja, voi sydän puhua maailman Luojalle ja Kuninkaalle. Siellä metsän rauhassa avautuu myös ihmisen mieli kuuntelemaan Jumalan puhetta.
