Pertti Huttunen
* * *
Heinäkuun alussa oli tilaisuus piipahtaa Italian lämpöön. Tosin samaiset ilmat hellivät juuri tuolla viikolla kotomaatammekin. Vuosien toive kulkea v 79 j Kr. Vesuviuksen purkaukseen tuhoutuneen Pompeijin kaupungin katuja toteutui silmien edessä.
Aamuvarhaisella aloitimme ohjeiden mukaan Vesuviukselle kipeämisen. Edellisenä päivänä Napolia sivutessa uhkean vuoren silhuetti hallitsi jo itäistä horisonttia. Melkoinen yllätys oli maaston vihreys ja puiden paljous rinteen serpentiinitietä Fiat Bravalla kivutessa. Ja mahtavat laaksot ennen pysäköintialuetta villinään kasvavaa mimoosaa! Humaava tuoksu vielä tuntuu nenäonkaloissa. Tunnin nousu kraaterin juurelle hiekkaista ja pikkukivistä leveää polkua sujui ongelmitta. Reilut parikymmentä vuotta vanha opaskirja tosin tiesi kertoa vuoristohissistäkin, mikä oli jo ajat lopettanut toimintansa. Mutta jalat kantoivat perille. Parista kohtaa kraaterin sivuilta tuli savua, muuten sen pohja oli rauhallinen, kuin suuri tumma sorakuoppa. Edellisenä päivänä runsas pilviverho oli verhonnut vuoren laen. Alaspäin tulo ei ottanutkaan polviin siinä määrin kuin olisi odottanut.
Runsaat 200 vuotta on jo kaivettu Pompeijin ja sen läheisen Ercolaon raunioita. Pompeijissa asui aikanaan loisteliaasti 20 000 ihmistä. Tuhka ja laava ei ollutkaan surmannut paria tuhatta ihmistä, jotka eivät ehtineet paeta. Ei - vaan 80 km/t kiitävä myrkkykaasu. Sen perässä tulvinut laava ja tuhka vain sitten peittivät kaiken ikuistaen runsaaksi 1600 vuodeksi arvokkaan otoksen roomalaista elämää – paremmin kuin mistään muualta on tähän asti voitu sitä löytää.
Matkan anti oli monenkerroksinen; historiaa, tämän päivän elämää ja paljon muuta. Yksi asia kohosi yli muiden: temppelien ja palvontapaikkojen määrä! Uskonto oli ollut saumaton osa menneen kaupungin elämää. Uskonnon yhteinen ja yksityinen harjoittaminen oli ”elämän punainen lanka”.
Historia opettaa yleisesti sen, miten tärkeää on antaa kasvavalle sukupolvelle oikeat elämän eväät. On täyttä harhaa jättä lapset ilman uskon opettamista. Isompina ja ymmärtävimpänä valitkoon muka sitten mitä haluavat . Ymmärtämätöntä vastuun pakoilua ihmisen hienoimmissa perustarpeissa.
Pohjoismaiden usko kumpuaa reformatiosta ja sen oivaltamasta kansanomaistuksesta. Muitakin uskontoja tulee ymmärtää ja sietää. Jeesuksen ohi ei pääse kukaan. Ei tarvitsekaan. Hän elää. Hänessä on tänäänkin tarjolla tuo sama Elämä ja sen syke.
