Pirkko-Leena Palovirta
***
Opiskeluajan vuokraemäntäni harrasti kaunokirjallisuuden lukemista ja klassisen musiikin kuuntelua. Kaksi nimeä on jäänyt erityisesti mieleeni, kirjailija A.J. Cronin ja säveltäjä Georg Philipp Telemann. Kumpaakin hän suositteli. Telemannin huilumusiikkia kuunneltiin usein yhdessäkin, mutta Croniniin jäi tutustumatta.
Vähän aikaa sitten tein löydön kirjahyllystä: A.J. Croninin Taivasten valtakunnan avaimet. Olin kyllä tiennyt, että kirja on hyllyssä, mutta jotenkin se oli jäänyt ´luen joskus myöhemmin´-osastoon. Nyt siis poimin sen hyllystä ja päätin lukea, ja se kannatti. Kirjan sisäkannesta kävi ilmi, että olin hankkinut sen Alavudelta; siellä oli ensimmäinen työpaikkani valmistumisen jälkeen.
Taivasten valtakunnan avaimet on tarina skotlantilaisesta papista, Francis Chisholmista. Hänen lapsuutensa oli onneton, sillä hän menetti sekä vanhempansa että ihailemansa tytön. Elämä oli muutenkin kamppailua. Polly-tädin toive kuitenkin toteutui, Francisista tuli pappi.
Papin uran alkutaival oli sekin vaikeuksia täynnä, mutta varsinainen haaste tuli eteen, kun piispa ehdotti Francisille lähetystyöhön lähtöä. Kyseessä oli tienraivaajan paikka, lähetysseuran ensimmäisen lähetin työkenttä Kiinassa.
Pappi Chisholm lähti matkaan vuonna 1902. Saavuttuaan perille Pai-taniin häntä kohtasi järkytys: lähetysasemasta oli jäljellä vain rauniot. Ensimmäisen yönsä isä Francis vietti tallissa, ja ennen nukahtamistaan hän lupasi Jumalalle tekevänsä työtä ja taistelevansa Hänen kunniakseen – luopumatta koskaan.
Lupauksensa Francis Chisholm piti, vaikka elämä ja lähetystyön toteuttaminen sen monissa muodoissaan oli äärimmäisen haasteellista. Milloin koettelivat rosvot tai luonnonvoimat, milloin nälänhätä tai sairaudet. Eräänä päivänä syyskuussa 1914 kantautui lähetysasemalle laukausten ääniä kaukaisilta kukkuloilta, myöhemmin tykistön kumea jylinä. – Nyt se on alkanut! huusi Joosef.
Isä Francisilla oli apulaisena Joosef ja työtovereina kolme nunnaa. Työtä tehtiin uhrautuvasti, mutta työhön liittyi ilo lähimmäisen auttamisesta ja Jumalan huolenpidosta. Ajan mittaan toinenkin lähetysasema – protestanttinen – tuli Pan-taihin. Siitä ei kuitenkaan tullut kilpailijaa, vaan sen työntekijöiden ja isä Francisin välille syntyi yhteistyö ja lämmin ystävyys.
Yli 30 vuoden jälkeen pappi Chisholm palasi Kiinasta kotimaahansa, täysin palvelleena, voisi sanoa. Nykykielen mukaan isä Francisin elämää voisi kuvata selviytymistarinaksi. Mutta se oli paljon enemmän, se oli heittäytymistä annettuun tehtävään, kuuliaisuutta ja täyttä luottamusta Jumalan armoon. Kotimaassa isä Chisholmia odotti muuten uusi tehtävä…
Taivasten valtakunnan avaimet oli aika erikoinen lukukokemus. Olihan pappi Francis Chisholmkin
erikoinen ihminen. Hän oli kiinnostava persoona, jonka elämänpolkua oli lukijana seurattava intensiivisesti. Luettuani mietin, milloin olisin lukenut kirjan uudestaan, jos olisin avannut sen jo nuorena. Ehkä nyt, näihin aikoihin.
A.J. Cronin oli hänkin harvinaislaatuinen, näin hänestä kerrotaan. Joka tapauksessa Cronin tunsi kirjailijan työn kutsumuksekseen, ja jo hänen ensimmäinen teoksensa Hattukauppias ja hänen linnansa nosti hänet maailmanmaineeseen. Taivasten valtakunnan avaimia pidetään kuitenkin Croninin parhaana kirjana.
