Aino Voutilainen
***
Hiljattain uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan useat lukioikäiset tytöt uupuvat opintojensa vuoksi. Itsekin muistan samanlaisia tuntemuksia lukiosta, vaikka lukiosta jäi lähestulkoon ainoastaan hyviä muistoja. Etenkin tytöt haluavat saavuttaa hyviä tuloksia, jotka parantavat jatko-opinto mahdollisuuksia. Eivätkö ”normaalit” tulokset enää riitä?
Tällä hetkellä minun tulisi olla lukemassa tenttiin, joka parantaisi tulevaisuudessa työllistymismahdollisuuksiani. Haluan suorittaa kyseisen opintokokonaisuuden, vaikka se ei minua kiinnosta. Eikö tavallisilla maisterinpapereilla tee enää mitään?
Moni jääkiekon MM-kisoja seurannut on varmasti huomannut Juhani ”Tami” Tammisen mielenkiintoiset kommentit ja mielipiteet. Usein lauseessa vilahtaa englanninkielisiä sanoja tai jopa kokonaisia lauseita: ”four passes break any defense”. Puolivälierän tauolla Tami huomautti, että suomalaiset eivät saisi menettää ”mental balancea”.
Eivätkö tuttu ja turvallinen suomen kieli, jota kaikki katsojat ainakin ymmärtäisivät, enää riitä?
Kaikissa yllämainituissa tapauksissa ihmiset haluavat jollakin tapaa parantaa asemaansa yhteiskunnassa. Tytöt haluavat varmistella ja varmasti monilla on haaveena saavuttaa jotain suurta. Minäkin haluan varmistella ja saavuttaa työelämässä aseman, joka vastaisi koulutustani. Juhani Tamminen on jo saavuttanut suurta, mutta vierasperäisten sanojen käytöllä halutaan luoda itsestään vaikuttavampaa kuvaa muille. Hänkin siis halajaa vielä enemmän.
Väillä voisi unohtaa suuren tavoittelun, yrittää olla tyytyväinen siihen mitä on ja ennen kaikkea – luottaa tulevaisuuteen. ”Kunpa siihen pystyisin”, huokaa varmasti moni koululainen, opiskelija ja työntekijäkin.
