Juho Moilanen
***
Luen usein sanomalehdistä mielipidekirjoituksia. On kiintoisaa nähdä erilaisten ihmisten ajatuksia ja tuumailuja erilaisista ilmiöistä ja asioista. Joidenkin kirjoituksien kanssa on helppo olla samaa mieltä. Toisista kirjoituksista löytää täysin vastakkaiset mielipiteet omieni kanssa ja helposti tulee lähdettyä tuomitsemaan toisen näkemykset. Ehkä olisi kuitenkin parempi peilata myös omia näkemyksiä ja perusteita niihin. Ehkä voisin oppia niistä jotakin uutta. Ajatusten ja ennakkoluulojen tuuletus tai niiden testaus ei varmasti tekisi pahaa kenellekään.
Tältä keväältä on erityisesti jäänyt mieleeni kaksi mielipidekirjoitusta, jotka olivat mielipiteiltään täysin eri suuntaisia ja niiden vaatimukset täysin toisensa vastakohtia. Ensimmäinen mielipidekirjoitus julkaistiin monessa sanomalehdessä. Toinen Julkaistiin Kotimaa lehden mielipide sivuilla. Ensimmäisen kirjoituksen kirjoittaja oli ilmeisesti luterilaisen kirkon entinen pappi, joka irtisanoi pappeutensa ev.lut kirkossa, koska hänen mielestä kirkko ei ole uskollinen raamatun sanalle. Toinen kirjoitus taas Kotimaa lehdessä kritisoi kirkkoa ääriliikkeiden/fundamentalistien suojelemisesta. Kirjoittaja oli käynyt kirkossa tilaisuudessa, jossa hänen mielestään oli puhuttu mm. evoluutiota vastaan ja kerrottu homoseksuaalisuuden olevan syntiä. Hänen mielestään kirkon ei tulisi suojella ääriaineksia vaan pitää kiinni linjastaan.
Melko erilaisia mielipiteitä. Mietin pitkään, mitä tapahtuisi, jos nämä kaksi ihmistä pääsisivät keskustelemaan kahden kesken? Mahtuisivatko he lainkaan samaan pöytään?
Mielipiteet ja näkemykset jakavat ihmisiä ja tuntuvat jakavan kansan kirkkoammekin, kuten em. näkemyserot kertovat. Monesta voi tuntua uskomattomalta, että samassa kirkossa voi olla näinkin erilaisia näkemyksiä.
Jeesuksen sanat ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsekseni, jos te rakastatte toisianne” (Joh. 13:35) voivat tuntua tällaisissa tilanteissa vaikealta soveltaa käytäntöön.
Ykseyden ylläpitäminen voi olla monesti vaikeaa. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei ykseyden vaaliminen tarkoita sitä, että meidän pitäisi tehdä myönnytyksiä vakaumuksemme suhteen tai, että hylkäisimme totuuden. Ei. Se tarkoittaa kuitenkin, että tarkastelemme pitkään ja hartaasti asenteita, joita meillä on.
