Liisa Tirronen
* * *
Maanantaina 27. huhtikuuta on kansallinen veteraanipäivä, joka on myös liputuspäivä. Lipun salkoon nostaminen on kunnioituksen osoittamista sotiemme veteraaneille. Itse nostan lipun salkoon, muistaen omaa isääni ja lapsiemme taataa. Isäni sai kutsun armeijaan välirauhan aikana ja oli loppuun saakka. Isä kuului JR 2:n, joka on perustettu Taipalsaarella 11.6.1941. Taipalsaaren kirkon kivimuurin ulkopuolella on muistopatsas siitä hetkestä, kun seutukunnan sotamiehet lähtivät matkaan. Heidän sotavuosistaan on tehty kirja ”JR 2 Kannaksella ja Syvärillä”, joka tuli painosta vuonna 1996. Tämä kirja on perintö meille lapsille siitä ajasta, jota isämme elivät ja kokivat.
Kirjan alussa kerrotaan kuinka miehet joutuivat jättämään perunakylvöt kesken. Maa tarvitsi heitä. Nyt tuo minun oma maatilkkunen, jonka isäni on jättänyt minulle ja minun lapsilleni 11 vuotta sitten, odottaa taas kyntäjää. Sinne me menemme taas, möyhennämme ja lannoitamme. Suurella innolla laitamme siemenet maahan. Siemenet ovat jo odottamassa. Perunan laittaminen maahan on meillä perinnön jatkamista. Nyt voimme laittaa perunat rauhassa maahan, ei sarka jää kesken. Peltotilkun valmistuttua katson valmista työtä ja taivaan lintuja. Sisältäni nousee Kiitos. Saan Kiittää omaa isääni maasta, jonka hän jätti meille lapsille. Mullasta mustasta ja kaikesta mitä maa sisältää, myös rikkaruohoista. Taivaan Isää Kiitän siitä, että hän Siunaa meitä kaikkia, antaen turvan huomispäivällekin.
