Antti Linkola
* * *
Hannu Lehtelän haastattelema presidentti Martti Ahtisaari kertoi heräävänsä joka aamu uteliaana jäljellä olevan elämänsä ensimmäiseen päivään. Samaa asennetta oli sedälläni, joka kävi viivytystaistelua syöpänsä kanssa. Hienoa – taas uusi päivä!
”Nämä ovat mielialajuttuja”, sanoi tutkijatoverini, nykyinen kirkkoherra Oulujoelta, kun tuskailin oman työni kimpussa ja valitin vaikeutta. Niinpä – millä mielellä sitä tänään ollaan?
Usein nukahtaessa, kun uni ei ihan heti tule, ajatuksiin nousevat vilpoiset yöt partioleirillä pelkällä viltillä ja männynjuurista muhkurainen kangasmaa alla. On mihin verrata – vieteripatjaa, lämmintä, vieressä elämäntoveri ja jääkaapissa huikopalaa valmiina, jos tekee mieli. Ja kuinkahan monella miljoonalla ei ole mitään näistä?
”Hyvin menee, jos ei vertaile.” Ystävän rovasti-isän toteamus viittaa kateuden välttämiseen. Enemmän kuin parempiosaisia löytyy kuitenkin niitä, joilla menee huonommin. Vertailu korostaa sitä, miten paljon kiittämistä meillä on.
Aivot ovat ihmeellinen elin. Siellä me kaiken koemme. Kasvoista, äänestä ja liikkeistä tunnistamme toisemme. Aisteilla havaitsemme toisten ruumiit ja ympäröivän kivi-, kasvi- ja eläinkunnan. Aivoilla koemme myös uuden päivän.
Toiselle juomalasi on puoleksi täysi, toiselle puoliksi tyhjä. Toisen elämä täydentyy joka päivä, toisen elämä tuntuu valuvan kukkaan kuin vesi erämään hiekkaan. Tämäkin on mielialajuttu. Mihin mielemme kiintyy, mitä pitää tärkeänä, mitä seuraa? Pakottavat seikat ovat pakollisia, mutta suhtautuminen niihinkin riippuu mielialasta.
Kirjahyllystäni löysin kauan sitten lukemani kirjan: Overton Stephens: Minulla on vain tämä päivä. Suomennos ilmestyi 1975. Kanadalainen lääkäri tietää sairastavansa syöpää. Kestääkö silloin se, mitä hän on muille suositellut: luottamus rakastavaan Jumalaan? Näin kirjan takakannessa.
Eniten minua on jäänyt puhuttelemaan tuo kirjan nimi. Alkukielellä se oli vielä nasevampi: Today is all you have. Kirjaa selatessa huomaan, että yhteen kohtaan olen vetänyt tekstin viereen kuulakärkikynällä pystyviivan. Kappale kuuluu näin:
”Emme antaneet Jimille neuvoja. En usko, että meidän yleensäkään pitäisi pyrkiä neuvomaan ihmisiä muissa kuin ammattiasioissa. Hengellisissä asioissa on paljon parempi johdatella kysyjä kuuntelemaan Jumalan vastausta. Sensijaan teimme, kuten aina teemme rukouspiirissä – me rukoilimme. Kun kaikki olivat rukoilleet, jätimme asian Jumalan käsiin.”
Asia on annettu eteenpäin, delegoitu. Pääkonttori hoitaa sitä. Aivot voivat rauhoittua. Mielessä on tilaa uusille asioille.
Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?
(Virsi 525, kolmas säkeistö)
Ja sitten lääkäripalstalle. Mieliala on siis aivoissa, joiden kuntoon vaikuttavat monet muutkin asiat. Säännöllinen, päivittäinen liikunta – jos se suinkin on mahdollista – esim. puolen tunnin reipas kävely virkistää mieltäkin. Riittävä uni on välttämätöntä meille useimmille. Oleilu ihmisten seurassa ja yhdessä harrastaminen kohentavat mieltä ja myös pidentävät tutkitusti ikää. D-vitamiinin saanti on talvikuukaisina meillä lähes kaikilla liian vähäistä ihan auringonvalon vähäisyyden vuoksi, joten lisä on hyväksi.
