Pertti Huttunen
***
Kun kotikirkkoamme viimeksi remontoitiin, uutta maalia vedettiin lisää alkuperäisten ornamettien päälle, suruttomasti. Vanhempi polvi muistaa kirkon ensimmäisen asun ja näkee kuusenoksaornamentin alttarin takana kuten holvikaarissa roikahtelevat lamput ornamenttivöineen, oli niidenn päällä siten mikä maalikeros tahansa. Pornaisten (saman arkkitehdin koristamassa) kirkossa poikkeaminen tuo lohtua nostalgiaan, niinkin voidaan entisöidä… Hullu 60- luvun tyyli olisi saanut jättää jotain entiselleen.
Vanhan testamentin aikaan oli selvää, missä Jumala asui. Tietysti temppelissään! Ja vielä tarkemmin: Kaikkein pyhimmän huoneen uhriarkkua vartioivat molemmin puolin kerubit, koska Jumala on (hepr nimtzaa meood – on erittäin paljon) läsnä juuri siinä, uhriarkun kannella. Myöhemmin Jumalan tapaa synagoogan keskeltä. Toorarulla tuodaan kunniapaikalle keskelle kokoussalia lukemista varten. (Me luterilaiset emme siis olekaan olleet ensimmäisiä korostaessamme Jumalan asuvan Sanassaan kansansa keskellä).
Muistan varsin suuresti hämmästyneeni kerran kävellessömme katolisen kirkon pihassa Ramallassa, Länsirannalla. Sunnuntain iltapäivällä kirkon ovi oli kiini, kuinkas muuten, tuttu juttu. Ei siinä ihmettelemistä. Ensimmäistä kertaa tajusin jotain huikaisevaa: Pääoven yläpuolella oli kiveen hakattu latinankielinen teksti – ja on varmaan siinä tänäkin päivänä: taivaan portti. Kirkon ovi – portti taivaaseen! Kaukana ei tuosta temppelistä ole Beetelikään, kymmenkunta kilometriä koilliseen, missä Jaakob näki taivaat avoimina.
Rippikoulussa opetamme että alttari kuvaa kirkossa Jumalan läsnäoloa. Opetamme myös aivan oikein, että Jumala on Henki ja ettei Hän asu käsin tehdyissä temppeleissä. Siksi kirkossa mahdollisesti esillä olevat kuvat ja muut taideteokset ovat vain viitteellisiä. Venäläisessä ortodoksisessa perinteessä esimerkiksi ne monien muiden symboolien kanssa kuvaavat taivaan ihanuutta. Väliaikaisella ja maallisella ei sitten niin suurta arvoa olekaan. Kirkon alttari on kaikille kristityille erilaisissa kirkkosaleissa se oleellisin muistutus Jumalan läsnäolosta. Koko rakennus on Jumalan meille lahjana hankkiman pyhyyden kohtaamisen paikka. Jumala ON läsnä.
Joulun viesti voidaan tiivistää myös toteamukseen Jumalan asumisesta ihmissydämessä – jos siihen annetaan Hänelle lupa, oikeus luomaansa sijaan ja olotilaan. Kaiketi voi myös sanoa, että Jumala asuu kaikkialla siellä missä Hänet otetaan vastaan. Monet symboolit ja konkreettiset esimerkit yrittävät auttaa oikean suunnan etsimiseen ja pyhän salaisuuden kohtaamiseen.
Lappeenrannan seurakunnan tiilikirkossa luemme avoimessa raamattupiirissä kevään aikana Raamattu 100 minuutissa- kirjaa, parillisina viikkoina keskiviikkona puolivideltä. Tervetuloa! Mukaan sopii tunnin mittaiselle retkelle ensin kuninkaiden ajasta aina tähän päivään. Sielläkin Jumala asuu.
