Kuukausiarkisto helmikuu, 2009

Tervetuloa rokkiareena

torstai 26. helmikuuta 2009

Vesa Salminen

***

HARAPAISEN asukkaana lähikulmien touhuja on tullut katseltua vuosikymmenen puolesta välistä lähtien normaalia tarkemmalla silmällä. Sillä otannalla on helppo ennustaa, että nykyisen pallokentän päälle kaavailtu puoluekokousten ja rokkikonserttien pitopaikka saa lämpimän vastaanoton.
Samalle urheilualueelle hahmoteltiin pari vuotta sitten rinnakkain yksityistä jäähallia ja tennishallia. Kaupungin kaavaosaston kyselyssä niitä vastusti viisi kirjelmää, joista parhaassa oli 116 allekirjoittajaa.
Vielä hauskempi episodi oli se, kun kristillinen päiväkoti yritti tunkeutua vanhalle omakotialueelle. Ei päästetty.
Meillä ei ole Harapaisissa vieläkään sen enempää kristillisyyttä, päiväkotia kuin urheilua. Tämä on pakanoiden ja palleroiden kaupunginosa.
Vai olisiko sittenkään?
Nyt maakuntahallityöryhmä on antanut parhaat pisteet, 90, Harapaisen suurhallille. Aaah hah hah hah heh heh hih hih hih hiii…anteeksi, ei tahtonut tulla naurusta loppua.
Jos vanhaan omakotitaloon pyrkivä 20 lapsen kristillinen päiväkoti järkyttää asuinalueen elämää niin paljon, että se torpataan, miten luulette käyvän 100×145 metrin kokoiselle urheiluhallille, joka tarvitsee 1 000 auton parkkitilat?

VESA SALMINEN
Vesa Salminen on toimittaja ja asuu Harapaisen kaupunginosassa.
Kirjoitus on julkaistu Etelä-Saimaassa

Aihe: Salminen, Vesa | Ei kommentteja »

Meidän ihana järvemme Saimaa voi pahoin!

torstai 19. helmikuuta 2009

Marjatta Moilanen

***

Luodessaan maailman Jumala antoi ihmiskunnalle tehtäväksi viljellä ja varjella luomakuntaa.
Olemme kyllä viljelleet ja ottaneet maasta irti kaiken hyödyn, mutta varjeleminen on unohtunut.
Pian kirkkovuodessa alkaa paastonaika. Silloin meidän tulee erityisesti keskittyä rukoukseen, Raamatun lukemiseen, ihmetellä Jumalan suuria tekoja  ja tehdä  parannusta omassa elämässämme.
Luontoa suojelevien omien arkitekojemme lisäksi  me Saimaan rantojen asukkaat voimme ottaa alkavan paastonajan erityisasiaksi  muistaa luomakuntaa. Voimme  rukoilla erityisesti Saimaan vesistön puolesta ja pyytää viisautta niille ihmisille, jotka tutkivat ja tekevät päätöksiä, jotta Piensaimaa  puhdistuisi ja parantuisi.

Telkkä

Lukemattomat ovat tekosi, Herra.
Miten viisaasti olet ne tehnyt!
Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
Ps. 104: 24

Lukemattomat ovat tekosi, Herra.
Miten viisaasti olet ne tehnyt!
Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
Ps. 104: 24

Aihe: Moilanen, Marjatta | Ei kommentteja »

Uusi päivä

torstai 12. helmikuuta 2009

Antti Linkola

* * *

Hannu Lehtelän haastattelema presidentti Martti Ahtisaari kertoi heräävänsä joka aamu uteliaana jäljellä olevan elämänsä ensimmäiseen päivään. Samaa asennetta oli sedälläni, joka kävi viivytystaistelua syöpänsä kanssa. Hienoa – taas uusi päivä!

”Nämä ovat mielialajuttuja”, sanoi tutkijatoverini, nykyinen kirkkoherra Oulujoelta, kun tuskailin oman työni kimpussa ja valitin vaikeutta. Niinpä – millä mielellä sitä tänään ollaan?

Usein nukahtaessa, kun uni ei ihan heti tule, ajatuksiin nousevat vilpoiset yöt partioleirillä pelkällä viltillä ja männynjuurista muhkurainen kangasmaa alla. On mihin verrata – vieteripatjaa, lämmintä, vieressä elämäntoveri ja jääkaapissa huikopalaa valmiina, jos tekee mieli. Ja kuinkahan monella miljoonalla ei ole mitään näistä?

”Hyvin menee, jos ei vertaile.” Ystävän rovasti-isän toteamus viittaa kateuden välttämiseen. Enemmän kuin parempiosaisia löytyy kuitenkin niitä, joilla menee huonommin. Vertailu korostaa sitä, miten paljon kiittämistä meillä on.

Aivot ovat ihmeellinen elin. Siellä me kaiken koemme. Kasvoista, äänestä ja liikkeistä tunnistamme toisemme. Aisteilla havaitsemme toisten ruumiit ja ympäröivän kivi-, kasvi- ja eläinkunnan. Aivoilla koemme myös uuden päivän.

Toiselle juomalasi on puoleksi täysi, toiselle puoliksi tyhjä. Toisen elämä täydentyy joka päivä, toisen elämä tuntuu valuvan kukkaan kuin vesi erämään hiekkaan. Tämäkin on mielialajuttu. Mihin mielemme kiintyy, mitä pitää tärkeänä, mitä seuraa? Pakottavat seikat ovat pakollisia, mutta suhtautuminen niihinkin riippuu mielialasta.

Kirjahyllystäni löysin kauan sitten lukemani kirjan: Overton Stephens: Minulla on vain tämä päivä. Suomennos ilmestyi 1975. Kanadalainen lääkäri tietää sairastavansa syöpää. Kestääkö silloin se, mitä hän on muille suositellut: luottamus rakastavaan Jumalaan? Näin kirjan takakannessa.

Eniten minua on jäänyt puhuttelemaan tuo kirjan nimi. Alkukielellä se oli vielä nasevampi: Today is all you have. Kirjaa selatessa huomaan, että yhteen kohtaan olen vetänyt tekstin viereen kuulakärkikynällä pystyviivan. Kappale kuuluu näin:

”Emme antaneet Jimille neuvoja. En usko, että meidän yleensäkään pitäisi pyrkiä neuvomaan ihmisiä muissa kuin ammattiasioissa. Hengellisissä asioissa on paljon parempi johdatella kysyjä kuuntelemaan Jumalan vastausta. Sensijaan teimme, kuten aina teemme rukouspiirissä – me rukoilimme. Kun kaikki olivat rukoilleet, jätimme asian Jumalan käsiin.”

Asia on annettu eteenpäin, delegoitu. Pääkonttori hoitaa sitä. Aivot voivat rauhoittua. Mielessä on tilaa uusille asioille.

Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?
(Virsi 525, kolmas säkeistö)

Ja sitten lääkäripalstalle. Mieliala on siis aivoissa, joiden kuntoon vaikuttavat monet muutkin asiat. Säännöllinen, päivittäinen liikunta – jos se suinkin on mahdollista – esim. puolen tunnin reipas kävely virkistää mieltäkin. Riittävä uni on välttämätöntä meille useimmille. Oleilu ihmisten seurassa ja yhdessä harrastaminen kohentavat mieltä ja myös pidentävät tutkitusti ikää. D-vitamiinin saanti on talvikuukaisina meillä lähes kaikilla liian vähäistä ihan auringonvalon vähäisyyden vuoksi, joten lisä on hyväksi.

Aihe: Linkola, Antti | Ei kommentteja »

Missä Jumala asuu?

torstai 5. helmikuuta 2009

Pertti Huttunen

***

Kun kotikirkkoamme viimeksi remontoitiin, uutta maalia vedettiin lisää alkuperäisten ornamettien päälle, suruttomasti. Vanhempi polvi muistaa kirkon ensimmäisen asun ja näkee kuusenoksaornamentin alttarin takana kuten holvikaarissa roikahtelevat lamput ornamenttivöineen, oli niidenn päällä siten mikä maalikeros tahansa. Pornaisten (saman arkkitehdin koristamassa) kirkossa poikkeaminen tuo lohtua nostalgiaan, niinkin voidaan entisöidä… Hullu 60- luvun tyyli olisi saanut jättää jotain entiselleen.

Vanhan testamentin aikaan oli selvää, missä Jumala asui. Tietysti temppelissään! Ja vielä tarkemmin: Kaikkein pyhimmän huoneen uhriarkkua vartioivat molemmin puolin kerubit, koska Jumala on (hepr nimtzaa meood – on erittäin paljon) läsnä juuri siinä, uhriarkun kannella. Myöhemmin Jumalan tapaa synagoogan keskeltä. Toorarulla tuodaan kunniapaikalle keskelle kokoussalia lukemista varten. (Me luterilaiset emme siis olekaan olleet ensimmäisiä korostaessamme Jumalan asuvan Sanassaan kansansa keskellä).

Muistan varsin suuresti hämmästyneeni kerran kävellessömme katolisen kirkon pihassa Ramallassa, Länsirannalla. Sunnuntain iltapäivällä kirkon ovi oli kiini, kuinkas muuten, tuttu juttu. Ei siinä ihmettelemistä. Ensimmäistä kertaa tajusin jotain huikaisevaa: Pääoven yläpuolella oli kiveen hakattu latinankielinen teksti – ja on varmaan siinä tänäkin päivänä: taivaan portti. Kirkon ovi – portti taivaaseen! Kaukana ei tuosta temppelistä ole Beetelikään, kymmenkunta kilometriä koilliseen, missä Jaakob näki taivaat avoimina.

Rippikoulussa opetamme että alttari kuvaa kirkossa Jumalan läsnäoloa. Opetamme myös aivan oikein, että Jumala on Henki ja ettei Hän asu käsin tehdyissä temppeleissä. Siksi kirkossa mahdollisesti esillä olevat kuvat ja muut taideteokset ovat vain viitteellisiä. Venäläisessä ortodoksisessa perinteessä esimerkiksi ne monien muiden symboolien kanssa kuvaavat taivaan ihanuutta. Väliaikaisella ja maallisella ei sitten niin suurta arvoa olekaan. Kirkon alttari on kaikille kristityille erilaisissa kirkkosaleissa se oleellisin muistutus Jumalan läsnäolosta. Koko rakennus on Jumalan meille lahjana hankkiman pyhyyden kohtaamisen paikka. Jumala ON läsnä.

Joulun viesti voidaan tiivistää myös toteamukseen Jumalan asumisesta ihmissydämessä – jos siihen annetaan Hänelle lupa, oikeus luomaansa sijaan ja olotilaan. Kaiketi voi myös sanoa, että Jumala asuu kaikkialla siellä missä Hänet otetaan vastaan. Monet symboolit ja konkreettiset esimerkit yrittävät auttaa oikean suunnan etsimiseen ja pyhän salaisuuden kohtaamiseen.

Lappeenrannan seurakunnan tiilikirkossa luemme avoimessa raamattupiirissä kevään aikana Raamattu 100 minuutissa- kirjaa, parillisina viikkoina keskiviikkona puolivideltä. Tervetuloa! Mukaan sopii tunnin mittaiselle retkelle ensin kuninkaiden ajasta aina tähän päivään. Sielläkin Jumala asuu.

Aihe: Huttunen, Pertti | Ei kommentteja »