Marjatta Laakko
Alakylän asukas
***
Vietin äskettäin tasavuotissyntympäivää perhepiirissä. Lastenlapset, lapset, miniä ja vävy olivat puolisoni ja minun ilona. Kun puoli vuotta aikaisemmin olin tilannut perhekonsertin , niin sen myös sain. Poikamme oli kaivanut klarinettinsa kaapin perältä, vävymme oli ostanut kitaran ja opetellut soittamaan, pienet muskarilaiset lauloivat pitkiä lauluja yhtyeessä ja oikeat musiikkiopistolaiset soittivat huilulla ja viululla äitinsä säestyksellä. Vanhin lapsenlapsi lauloi, toimi juontajan ja kehui mummoaan. Oli hieno päivä.
Perhepiiri on tärkeä. Nuoremmille me mummot ja vaarit (meillä äijä) voimme olla avuksi monella tavalla. Jotkut saattavat rasittuakin paljosta lastenlasten huolenpidosta. Parempi puoli asiassa meille isovanhemmille on se, että pysymme virkeinä ja jalat maassa. Lapsethan ovat rehellisiä. He sanovat suoraan hyviä ja joskus huonojakin asioita meistä. Kaikkea ei mummojenkaan pidä hyväksyä. Jospa voisimme olla malleina lähimmäisen kunnioittamisessa, Näin voisimme edistää suvaitsevaisuutta kouluissa, kodeissa, yhteiskunnassamme.
Mummon ja vaarin asemassa voivat hyvin olla henkilöt, joilla ei ole omia lapsia. On paljon lapsia, joilta puuttuu läheisyydestään turvallinen aikuinen. Kunpa vain tällaiset aikuiset ja lapset kohtaisivat.
Mummot ja vaarit, papat ja äijät, opettakaa lastenlapsillenne iltarukous, ellei ole jo opetettu.
Sen voi tehdä myös iltarukouslauluja ja hengellisiä lauluja laulaen, mikä ainakin meidän lastenlapsista on ollut mieluisaa.
Hyvää, valoisaa kevättä kaikille Alakylän sivujen lukijoille.
