Marja-Riitta Turunen
Alakylällä asuva luokanopettaja
* * *
Pieni yksinäinen huopaenkeli seisoi pulpetilla. Koulussa oli hiljaista. Autiotakin. Kaikki muut enkelit olivat lähteneet joulujuhlan jälkeen lasten koteihin viettämään mikä minkäkinlaista joulua. Joku pääsisi roikkumaan joulukuuseen. Toinen katselisi joulun viettoa lipaston, tai pöydän päältä. Joku ehkä pyörisi langassa ikkunakoristeena ja näkisi milloin ulos, milloin sisään sen mukaan miten ilmavirta sitä heilutteli. Oli varmaan myös enkeli, joka viettäisi joulunsa repun pohjalle unohtuneena, ja löytyisi sieltä nuhjuisena vasta keväämmällä: ”Ai, niin äiti. Koulussa tehtiin tällaisiakin ennen joulua.”
Pieni yksinäinen enkeli viettäisi joulun koulussa. Tässä luokan seiniä katsellen. Se oli kaikessa kiireessä unohtunut kouluun. Se pääsisi pienen pojan kotiin vasta loman jälkeen. Sen pienen pojan, joka kieli keskellä suuta oli leikannut enkelin huovasta ja sitten harppovin pistoin ommellut sen. Lisännyt massapallopään ja pumpulihiukset. Liimannut siivet ja piirtänyt kasvoiksi kaksi pistettä ja pyöreän suun: ”Opettaja katso, tää enkeli laulaa.”
Pienen yksinäisen huopaenkelin päässä alkoivat soida joulujuhlan laulut. Siellä lapset kuorossa lauloivat:
Nyt riemuiten tänne kiiruhusti tulkaa,
Betlehemihin rientäkää!
Lapsonen pieni taivahast on tullut!
Oi, häntä rukoilkaamme, oi, häntä rukoilkaamme,
Hän ompi meidän korkea Kuningas!
Koulussa oli ollut joulujuhla. Ilman oli täyttänyt jännittynyt sipinä ja supina. Joululoma oli jo niin lähellä. Pienet enkelipukuiset muistelivat vuorosanojaan. Miten se nyt menikään se ” Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja, ja…” Paimenet yrittivät olla tönimättä toisiaan, kun seisoivat sauvoineen näyttämöllä, ja varsinkin, kun polvistuivat seimen äärelle, jossa Maria istui ja Joosef seisoi totisena.
Koko joulukuu oli opeteltu joululauluja, että ne juhlassa osattaisiin ulkoa. Joulupuu on rakennettu, Heinillä härkien ja Enkeli taivaan. Lisäksi joka vuosi aina jotain uudempia joululauluja. Niitä Suomessa onneksi riittää. Joululaulut olivat myös mieluisia. Isommat oppilaat olisivat halunneet laulaa niitä jo lokakuussa. Jotta niihin ei kyllästyisi, aloitettiin laulaminen vasta marraskuussa. – Vaikka ehkä niiden laulamiseen ei kyllästy. Lauluja on niin paljon ja ne ovat niin ihania. Joulu on tärkeä ja kauan odotettu juhla. Joululaulut, uudet ja vanhat, luovat joka vuosi jouluihimme sen oikean joulun tunnun.
Jo enkelin kuoro sulosävelellä
Riemun sanomaa näin ilmoittaa:
Kunnia olkoon, olkoon Jumalalle
Ja maassa rauha, ja maassa rauha
Ja ihmisillä hyvä tahto myös.
