Martti Asikainen
* * *
Vietimme ensimmäisenä adventtisunnuntaina Alakylän koululla juhlajumalanpalvelusta. Juhlan aiheena oli alueellamme tänä vuonna 60 vuotta täyttäneet tai täyttävät. Olen välillä pohtinut, mikä tekee jonkin tasavuosikymmenen täyttämisestä merkittävää. Ehkä kaikkein tärkein asia jonkun rajapyykin saavuttamisessa on se, että itse elämä on merkittävää. On merkittävää se, että saan elää, toimia, pohtia, tuntea ja rakastaa. Saan iloita elämästä, jonka Jumala on minulle antanut. Saan myös toimia toisten hyväksi mahdollisuuksieni mukaan.
Toinen syy juhlaan oli Harapaisen pellon asuinalueen täyttäminen 10 vuotta. Jumalanpalveluksen esirukouksessa rukoilimme alueen puolesta näin:
Rukoilemme Harapaisen pellon asukkaiden ja koko alueemme puolesta. Kiitämme sinua siitä, että saamme toimia kukin asuinalueemme hyväksi, niin että keskinäinen huolenpito ja toinen toisistamme välittäminen lisääntyisi. Auta, ettei kukaan jäisi yksin, vaan jokaisella olisi lähimmäisiä lähellään.
Alakylän aluetyön alueella kokonaisen uuden asuinalueen rakentaminen alueelle on merkittävää ja jäänee viimeiseksi, koska alue on jo nyt valmiiksi rakennettu. Myös aluetyössä pyrimme tukemaan koko alueemme yhteisöllisyyttä, asukkaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vastuuta lähellä tai vähän kauempanakin asuvista naapureista.
Kolmas syy juhlaan oli ensimmäinen adventti, uuden kirkkovuoden alkaminen. Alakylän kolmannen musiikkiluokan oppilaat olivat mukana juhlistamassa jumalanpalvelustamme. Hoosianna –hymni kaikuu vuodesta toiseen, mutta joka kerran tuoreena ja vaikuttavana. Me niin seurakunnassa kuin yksityisessä elämässämmekin tarvitsemme välillä juhlaa, arjesta erottuvaa aikaa, joka määrittelee tiettyinä rajapyykkeinä elämäämme. Ehkä siksi vuosittain toistuva adventti- ja jouluaika on meille suomalaisille niin merkittävä. Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen sytyttelemme adventin ja joulun kynttilöitä ja hiljennymme kuuntelemaan sanomaa Vapahtajan tulosta maailmaan.
Arki on tullut tänä syksynä karuna vastaan monissa suomalaisissa kodeissa lomautusten ja irtisanomisten takia, jopa kokonaisia tehtaita on suljettu. Myös ympäri maailmaa on kuulunut uutisia taloudellisista vaikeuksista, pankkien ja rahoituslaitosten kriiseistä, pörssikurssit ovat heilahdelleet kuin puut syysmyrskyn kourissa. Tie nousukaudesta laskukauteen, jopa lamaan näyttää olevan lyhyt. Kuulin tässä äskettäin tilastotietoa siitä, että nousukaudenkin keskellä köyhyys oli vain lisääntynyt. Monen arki on kituuttamista kuukaudesta toiseen.
Tällaisiin edellä kertomiini kysymyksiin en ole varmastikaan oikea henkilö vastaamaan. Mieleen tuli tuossa adventtijumalanpalveluksessa laulettu virsi 6, josta laitan tähän säkeistöt 2 ja 5:
Hän saapuu taivaasta maahan, pois suuresta loistostaan,
ja köyhien lapsena talliin hänet oljille lasketaan.
Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse ja kuuluta laupeuttaan!
Hän saapuu murheellisille näin yllätysvieraana
ja köyhät ja syntiset täyttää yhä Henkensä lahjoilla
Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse ja kuuluta laupeuttaan!
Vapahtajan siunaamaa adventti- ja jouluaikaa Sinulle!
