Marjatta Moilanen
Opettaja, alakyläläinen vuodesta 1981
* * *
Suomalaiseen kesään ovat kuuluneet erottamattomasti vesistöjen rannoilla puurtavat mattopyykkärit.
Nykyisin pyykkäreiden kesäisen riemullista tunnelmaa saattaa pilata tieto, että suoraan vesistöön esim. laiturilta valuva mäntysuopavesi on ympäristöriski. Onneksi kaikissa kylissä ja kaupungeissa löytyy nykyaikaisia mattolaitureita, joissa likaiset saippuavedet johdetaan puhdistettaviksi. Suomalaiset voivat siis rauhassa jatkaa tätä nautinnollista kesäistä työtä ja saada riemullisen kokemuksen ja tyydytyksen, kun raikkaalta tuoksuvat puhtaat matot kuivuvat iloisesti kesätuulessa.. Kun katselee työnsä jälkeä, tuntuu kuin oma mieli ja ajatuksetkin puhdistuisivat ja kirkastuisivat. Puhdasta siis tulee monessa mielessä.
Minulta jäi tänä kesänä mattojen pesemisen riemu kokematta, mutta vastaavan tyydytyksen hetken koin oman mökin saunassa:
Kevätsiivouksen yhteydessä kuurasin saunan perusteellisesti – niinhän on tapana tehdä. Mutta merkillistä oli, että seuraavalla saunomiskerralla ei tullutkaan sitä odotettua palkkaa, puhtaan ja raikkaan saunan tuoksuvaa löylyä. Saunomisen jälkeen tuntui jopa vähän tunkkaiselta. Lahoavan puun haju tuntui erityisesti silloin, kun sauna ei ollut täysin kuivunut käytön jälkeen. Siinä sitten koputtelin seinäpaneeleiden alareunoja ja lauteiden rakenteita. Kaikki tuntui olevan kunnossa. Haju kuitenkin säilyi uudelleen pesemisestä, tehokkaasta tuulettamisesta ja pähkäilystä huolimatta.
Eräänä päivänä törmäsin sitten armeijaan, nimittäin muurahaisarmeijaan. Muurahaiset marssivat määrätietoisesti toista seinää alas, sitten pitkin lauteita ja katosivat lopulta jonnekin lattialle. Nämä veijarit olivat aikoneet perustaa kotinsa saunapenkin jalkojen sisälle. Kun vein penkin ulos ja vähän kopistelin, varisi maahan iso kasa puumoskaa. Arvaat jatkon. Saunapenkki uusittiin ja jopa saimme raikkaan puhtoiset löylyt.
Omaa mieltä ja ajatuksiakin pitää välillä puhdistaa ja tuulettaa. Kyllähän me kaikki mainiosti tiedämme millaista moskaa ihmisen ajatuksista ja tunteista saattaa varista.
Ystävät ja omat sukulaiset ovat niitä, joille voi puhua pois pahaa mieltä ja raskaita, tunkkaisia ajatuksia. Tätä keinoa kannattaa käyttää. Luottamuksellisen juttelutuokion lopuksi voi sitten karjalaiseen tapaan todeta, että ”ihan tul suu hyvän makuseks ko sai haastaa”.
Varteenotettava mahdollisuus on myös käydä ripittäytymässä toisen kristityn luona. Tämä kristitty voi olla seurakunnan työntekijä tai luotettavaksi kokemamme maallikko. Ripissä voi kertoa rehellisesti ja luottamuksellisesti sydäntä painavat synnit ja raskaat ajatukset. Rippiin kuuluu sitten synninpäästö, jossa meille vakuutetaan, että näin sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi (Jes 1:18).
Siitä voi sitten jatkaa matkaa mieli ja sielu keventyneenä. Tuntuu kuin koko sisikunta lepattaisi auringonpaisteessa kesäisten tuulten mukana.
