Kuukausiarkisto elokuu, 2008

Ystävyys kantaa

perjantai 29. elokuuta 2008

Maria Mielonen
Opettaja, entinen alakyläläinen

* * *

Kevät vaihtuu kesäksi, kesä alkaa hiljalleen muuttua syksyksi, mutta päivien kulkua en huomaa. Elämässäni olen joutunut tilanteisiin, joihin en ikinä uskonut joutuvani. Hyvyyden ja rakkauden muuttuminen valheen verkoksi ja rakkaan ihmisen sairastuminen vakavasti ovat asioita, jotka saavat miettimään elämän merkitystä ja sitä, kuinka paljon ihminen kestää koettelemuksia yhtä aikaa. Kuinka jaksaa toivoa, kun se tuntuu kadonneen? Kuinka pystyä uskomaan, kun epäusko valtaa mieltä? Mistä löytää voimaa, kun sitä ei ole?

Voimieni ja elämän iloni kadotessa olen saanut huomata, kuinka upeita ja ihania ihmisiä tunnen ja olen tämän vuoden aikana oppinut tuntemaan. Ilman heitä en olisi tässä, ilman heitä en olisi jaksanut. He ovat ystäviä, kuin enkeleitä, joiden siivet ovat kannattaneet minua tämän vuoden aikana.

Ystävyys on saanut aivan uuden merkityksen elämässäni. Se ei ole vain yhteistä puuhastelua tai jutustelua teen tai kahvin lomassa vaan todellista ja aitoa välittämistä toisesta ihmisestä. Ystävyys ei ole hymistelyä, minkä tahansa hyväksymistä, vaan myös sitä, että uskaltaa sanoa, kuinka asiat oikeasti ovat. Vanha sananparsi toteaakin: ”Kerro, kuka on ystäväsi, niin kerron millainen olet.” Ihmiset, joiden kanssa vietämme aikaamme, kertovat paljon omista arvoistamme, asenteistamme ja tottumuksistamme. Todellinen ystävyys lähtee sydämestä ja sen voima kantaa enemmän kuin olisin ikinä uskonut.

Rakkaiden ihmisten avulla epätoivo muuttuu toivoksi, voimattomuus voimaksi ja epäusko uskoksi. Koskaan en pysty ystäviäni kiittämään siten kuin haluaisin, mutta toivon, että voin olla heille heidän arvoisensa ihminen. Ystävä, joka seisoo rinnalla vastoinkäymisten aikaan, kuuntelee sydämellä ja auttaa arjessa.

Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (Matt.7:12)

Miten näet maailman?

perjantai 22. elokuuta 2008

Mikko Tiira
Alakylän kaupunkilaisesta ilmapiiristä maalaismaisemiin muuttanut pastori. Nyt valmistautumassa ulkomaan tehtäviin.

* * *

Elämässä tehdään päivittäinkin lukemattomia valintoja. Useat näistä valinnoista heijastelevat käsitystämme maailmasta tai toisinpäin sanottuna meidän maailmankatsomuksemme määrittelee valintojemme taustalla olevat lähtökohdat. Maailmankatsomuksia on hyvin erilaisia ja kaikki niistä eivät ole yhtä päteviä. Kaikkien maailmankatsomusten tiedolliset ja todellisuuteen liittyvät tekijät eivät ole yhtä perustellut. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään oman maailmankatsomuksesi perusteita ja kestävyyttä? Tässä avuksi muutama kysymys, joihin rehellisesti vastaamalla voi päästä pohdiskeluissaan eteenpäin.

  1. Onko maailmankatsomuksesi kokonaisuus? Muodostuuko maailmankatsomuksestasi loogisesti ja kielellisesti mielekäs kokonaisuus? Jotta maailmankatsomus voisi olla mielekäs, sen täytyy muodostaa kokonaisuus, joka on kielellisesti ilmaistavissa.
  2. Pystyykö maailmankatsomuksesi vastaamaan kysymykseen ihmisen ja elämän alkuperästä?
  3. Onko maailmankatsomuksesi sopusoinnussa sen kanssa, mitä jo ennestään tiedetään? Vastaako maailmankatsomuksesi elettävää todellisuutta? Tässä yhtenä hyvänä apukysymyksenä on kysyä selitystä ihmisen tekemälle pahalle.
  4. Onko maailmankatsomuksesi sisältämä totuusväittämä sinua itseäsi ja maailmaa muuttava?

Joskus on hyvä harrastaa hivenen aivojumppaa ja miettiä, miten ja miltä pohjalta elämäänsä rakentaa. Kysymykset on tarkoitettu avuksi pohdintaan. Hauskoja pohdintahetkiä!

Ja puhdasta tulee…

perjantai 15. elokuuta 2008

Marjatta Moilanen
Opettaja, alakyläläinen vuodesta 1981

* * *

Suomalaiseen kesään ovat kuuluneet erottamattomasti vesistöjen rannoilla puurtavat mattopyykkärit.

Nykyisin pyykkäreiden kesäisen riemullista tunnelmaa saattaa pilata tieto, että suoraan vesistöön esim. laiturilta valuva mäntysuopavesi on ympäristöriski. Onneksi kaikissa kylissä ja kaupungeissa löytyy nykyaikaisia mattolaitureita, joissa likaiset saippuavedet johdetaan puhdistettaviksi. Suomalaiset voivat siis rauhassa jatkaa tätä nautinnollista kesäistä työtä ja saada riemullisen kokemuksen ja tyydytyksen, kun raikkaalta tuoksuvat puhtaat matot kuivuvat iloisesti kesätuulessa.. Kun katselee työnsä jälkeä, tuntuu kuin oma mieli ja ajatuksetkin puhdistuisivat ja kirkastuisivat. Puhdasta siis tulee monessa mielessä.

Minulta jäi tänä kesänä mattojen pesemisen riemu kokematta, mutta vastaavan tyydytyksen hetken koin oman mökin saunassa:

Kevätsiivouksen yhteydessä kuurasin saunan perusteellisesti – niinhän on tapana tehdä. Mutta merkillistä oli, että seuraavalla saunomiskerralla ei tullutkaan sitä odotettua palkkaa, puhtaan ja raikkaan saunan tuoksuvaa löylyä. Saunomisen jälkeen tuntui jopa vähän tunkkaiselta. Lahoavan puun haju tuntui erityisesti silloin, kun sauna ei ollut täysin kuivunut käytön jälkeen. Siinä sitten koputtelin seinäpaneeleiden alareunoja ja lauteiden rakenteita. Kaikki tuntui olevan kunnossa. Haju kuitenkin säilyi uudelleen pesemisestä, tehokkaasta tuulettamisesta ja pähkäilystä huolimatta.

Eräänä päivänä törmäsin sitten armeijaan, nimittäin muurahaisarmeijaan. Muurahaiset marssivat määrätietoisesti toista seinää alas, sitten pitkin lauteita ja katosivat lopulta jonnekin lattialle. Nämä veijarit olivat aikoneet perustaa kotinsa saunapenkin jalkojen sisälle. Kun vein penkin ulos ja vähän kopistelin, varisi maahan iso kasa puumoskaa. Arvaat jatkon. Saunapenkki uusittiin ja jopa saimme raikkaan puhtoiset löylyt.

Omaa mieltä ja ajatuksiakin pitää välillä puhdistaa ja tuulettaa. Kyllähän me kaikki mainiosti tiedämme millaista moskaa ihmisen ajatuksista ja tunteista saattaa varista.
Ystävät ja omat sukulaiset ovat niitä, joille voi puhua pois pahaa mieltä ja raskaita, tunkkaisia ajatuksia. Tätä keinoa kannattaa käyttää. Luottamuksellisen juttelutuokion lopuksi voi sitten karjalaiseen tapaan todeta, että ”ihan tul suu hyvän makuseks ko sai haastaa”.

Varteenotettava mahdollisuus on myös käydä ripittäytymässä toisen kristityn luona. Tämä kristitty voi olla seurakunnan työntekijä tai luotettavaksi kokemamme maallikko. Ripissä voi kertoa rehellisesti ja luottamuksellisesti sydäntä painavat synnit ja raskaat ajatukset. Rippiin kuuluu sitten synninpäästö, jossa meille vakuutetaan, että näin sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi (Jes 1:18).

Siitä voi sitten jatkaa matkaa mieli ja sielu keventyneenä. Tuntuu kuin koko sisikunta lepattaisi auringonpaisteessa kesäisten tuulten mukana.

“Svenskatalande bättre folk”

perjantai 8. elokuuta 2008

Mauri Kinnunen
Lappeenrantalainen historian opettaja

* * *

”Erilaisuus on rikkaus” on usein kuulemamme – jo hyvinkin kulunut – klisee. Monesti reaalielämässä tuo lausahdus osoittautuu pelkäksi hokemaksi, jota ei edes sen hokija ole sisäistänyt. Erilaisuuden hyväksyminen, koski se sitten ulkonäköä, kulttuuria, kieltä tai uskontoa, vaatii sekä ennakkoluulottomuutta että halua ymmärtää kanssaihmistä.

Meitä suomalaisia on onni potkaissut tässäkin asiassa. Elämme kahden eurooppalaisen kulttuurin, läntisen ja itäisen kohtaamisvyöhykkeellä. Tuo rajatila on monella tavalla rikastuttanut sekä maallista että hengellistä kulttuuriamme. Kun olemme kuuluneet vuosisatoja kahden eurooppalaisen suurvallan (Ruotsi oli todellakin 1600-luvulla eurooppalainen suurvalta) reuna-alueisiin, olemme saaneet tuntea myös raja-alueiden kirot. Tuo kaikki on luonut meistä MEITÄ.

Maassamme on ”hamasta muinaisuudesta” asunut kolme kansaa: suomalaiset, ruotsalaiset ja saamelaiset. Länsirannikko on perinteisesti ollut ruotsinkielisten asuttamaa. Vasta 1800-luvun lopulta alkaen sinne alkoi siirtyä suomenkielistä väestöä. Koko Uudenmaan rannikko, Turun saaristo, Ahvenanmaa sekä Etelä- ja Keskipohjanmaan rannikko aina Kokkolan pohjoispuolelle saakka oli ruotsinkielistä.

Tänä kesänä vierailimme vaimoni kanssa parin päivän ajan ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Pari vuotta aikaisemmin tekemämme matka oli jättänyt mieluisat muistot. Olimme ihastuneet idyllisiin puukaupunkeihin, joissa henki vielä suomalaisen merellisen pikkukaupungin idylli vuosikymmenien, jopa vuosisatojen takaa.

Emme tälläkään kerralla pettyneet. Päällimmäisenä jäi mieleemme ympäristön siisteys, perinteiden kunnioittaminen ja ihmisten ystävällisyys. Lisäksi monet mielenkiintoiset keskustelut ryydittivät tapaamisiamme. Vierailimme alueella, josta suomenruotsalaiset käyttävät nimitystä bibelbältet (= raamattuvyöhyke). Alueella on perinteisillä herätysliikkeillä sekä myös ns. vapailla suunnilla vahva kannatus. Tämä tuli ilmi myös keskusteluissa. Perinteiset elämänarvot ja perhekeskeisyys näkyivät ihmisten arjessa. Rauhallinen, tasapainoinen ja perhekeskeinen elämäntapahan on tunnetusti yksi pitkän ja onnellisen elämän tae. Lisäksi suurin osa väestöstä pystyi vaihtamaan sujuvasti kotimaisesta kielestä toiseen tarpeen mukaan. Tuota katsellessa ja kuunnellessa tuli mieleen vanha sanonta: ”Iha katteeks käyp!”