Jouni Petro
Kansalainen Mäntymäenkadulta. Kiinnostuksen kohteina mm. kuvataide, kirjoittaminen, järjestötoiminta ja tietotekniikka.
* * *
Noin viikko sitten (26.6.) oli radiossa paljon juttua ympäristöystävällisestä rakentamisesta, ekologisesta jalanjäljestä ja muusta. Pani ajattelemaan.
Minulle ilmastonmuutos ja ekologia eivät ole pelkästään ympäristökysymyksiä, vaan ennen muuta terve järki –kysymyksiä. On yksinkertaisesti tehtävä se, mikä on tehtävä, ja löydettävä ratkaisut.
Radio-ohjelmassa mainittiin, että ekologista jalanjälkeä on mahdollista pienentää ihmisten yhteisillä toimilla. Esimerkiksi kerrostaloissa asukkaat voisivat aivan hyvin hoitaa vaikka osan jätteiden kierrätyksestä yhteisesti, vaikka sellainen ei suomalaiseen elämäntapaan oikein nykyään kuulu. Aina on mahdollisuus tehdä hiukan paremmin, siihen minä uskon.
Kyse ei ole kuitenkaan vain teknisistä toimituksista. Jos me ihmiset tottuisimme tekemään asioita – mitä tahansa – enemmän yhdessä, saattaisimme tarvita vähemmän itsellemme, ja saavuttaisimme myös taloudellista hyötyä. Jokaisella perheellä ei ehkä tarvitsisikaan olla kahta autoa, jos joskus tarjoaisimme naapurillemme kyydin keskustaan. Kustannusten jakamiseen löytyisi varmasti jokin järkevä tapa.
Entäpä henkinen hyvinvointi, josta tässä blogissa olemme niin usein kantaneet huolta? Voisiko esimerkiksi yksinäisyyteen olla parempaa lääkettä kuin mainitsemani yhdessä tekeminen?
Radio-ohjelmassa tuli esiin käsite ”onnellinen kaupunki”. Sillä tarkoitettiin suunnilleen sitä, että hyvin järjestetyssä kaupungissa on asukkaidenkin hyvä olla. Kuinka vahingollista onkaan, että keräämme yhä enemmän mukavuuksia omaan kotiimme ja jämähdämme sinne itseämme viihdyttämään sen sijaan, että lähtisimme vaikka ystävien kanssa saunomaan?
Myönnän, että tekstini voi vaikuttaa yltiöpäisen optimistiselta. Uskallan kuitenkin esittää vielä yhden ajatuksen. Eikö kerrostalossa voisi usealla asukkaalla olla yksi – tavallista suurempi – yhteinen parveke? Yhteinen puutarhanurkkaus? Yhteiset koneet ja laitteet ovat sitten jo vaikeampi kysymys. Uusia taloja ja asuinalueita suunnittelevat voisivat miettiä tätä. Voisiko yhteisiä ja yksityisiä tiloja sijoittaa jotenkin lomittain?
Myönnän vielä, että maailmalta löytyy valtava määrä arkkitehtien idealistisia suunnitelmia, jotka ovat toteutuneina epäonnistuneet pahasti. Siitäkin huolimatta on syytä yrittää.
Tätä kirjoittaessani ajattelen, että tämä seurakunnan aluetyö on yksi tapa toteuttaa onnellisen kaupungin ideaa. Onnellinen Alakylä? Siihen suuntaan olemme jo muutaman askeleen ottaneet.
