Kuukausiarkisto kesäkuu, 2008

Kesämietteitä

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Marjatta Laakko
Alakylän asukas, eläkkeellä oleva ylihoitaja

* * *

Kesällä eläkeläiset ovat lähempänä työikäisiä kuin talvella. Molemmat voivat hyvällä syyllä rentoutua tavanomaisesta tekemisestä. Työikäiset tarvitsevat lepoa ja toisenlaista tekemistä kuin on työelämässä. Monet pääsevät nauttimaan lisääntyneestä perheen yhdessäolosta. Kesämökillä varsinkin sen huomaa, kun kuuntelee lasten iloista mekastusta ja ihmettelee, miten ne tarkenevatkin jatkuvasti uida.

Eläkeläisillä on taipumusta korostaa tekemisiään. Kun pääsin eläkkeelle, päätin, että kiirettä en valita työikäiselle, vaikka miten joutua pitäisi. Kuvittelen, että työikäiselle, joka on vaikeuksissa ehtiäkseen tehdä kaikki, mitä pitäisi, on tosi tylsää kuunnella kertomuksia eläkeläisen kiireistä, vaikka nämä kiireet johtuisivatkin lastenlasten hoitamisista ja ihan tarpeellisista harrastuksista… Toisaalta, jos ihminen tuntee itsensä jotenkuten tärkeäksi, hän pysyy terveempänä kuin ihminen, jolla on liikaa aikaa pohtia tarpeettomuuttaan.

Kesä on mukavaa aikaa. Suomen kesä on vaativa ja joskus stressiä tuottava. Kyllästymme sateeseen yhdessä päivässä. Noin viidentoista asteen lämmössä palelemme kesävaatteissa. Heti, kun aurinko paistaa, muuttuvat ihmisten ilmeetkin iloisemmiksi. Espanjassa oli viime viikolla 30 astetta. Sukulaisperhe tuli kotiin mielellään jäähdyttelemään oltuaan siellä viikon. Täällä emme tarvitse noin korkeita lämpötiloja, mutta aurinkoa haluamme joka tapauksessa nähdä. ”Hän säät ja ilmat säätää”, mutta silti meillä on lupa toivoa ja pyytää suotuisia säitä niin lomailijoille kuin maanviljelijöillekin. On myös hyvä muistaa sairaita, laitoksissa, palveluasunnoissa ja kodeissa. Hellesäät ovat heille raskaita ja tällaiset kesäviileät mukavampia.

Oletteko huomanneet miten kaunis luontomme tällä hetkellä on? Oliko se viime vuonna, kun nurmikot, pellot ja luonto olivat lähes koko kesän keltaisen ruskeita? Se ei ollut kivaa, vaikka oli lämmintä.

Kesällä kaupungissamme korjaillaan katuja ahkerasti. Niistä aiheutuu oma haittansa. Alakylän Lepolankadullakin on iso kaivanto. Jotain hyväähän tuosta kaivannosta on aiheutumassa. Väistelemme siis toisiamme kiltisti.

Muistetaan myös, että kirkot ovat toiminnassa kesälläkin. Jos emme pääse omaan kirkkoon, voimme mennä mökkipaikkakunnan kirkkoon tai muihin kirkkoihin matkojemme varrella.

Hyvää, Taivaan Isän siunaamaa kesää teille kaikille.

Aihe: Laakko, Marjatta | Ei kommentteja »

Vanhene hyvin

torstai 19. kesäkuuta 2008

Eino Hämäläinen
Dipl. ins., yliopettaja, eläkkeellä, asuu Alakylässä. Gideons Internationalin hallituksen jäsen Nashvillessä.

* * *

Keskikoulupoikana 50 vuotta sitten sain ajatuksen elää terveellisesti. Päällimmäisenä ajatuksena oli päivittäisen liikunnan harrastaminen. Päätös on pitänyt niin pitkälle, että tätä kirjoitettaessa olen valmistautumassa jälleen kerran Tukholman maratonille. Ehkä liikuntaharrastus on mennyt liiankin pitkälle, mutta samalla on tullut tutustuttua myös terveelliseen ravintoon.

Yllä olevalla ei ole kovin paljon arvoa, ellei se vaikuta positiivisesti lähimmäisiin ja yhteiskuntaan. Mieleeni on jäänyt vuosien takaa erään merkittävän henkilön elämäntapa ja ohje: Lähde aamulla luontoon ja anna tunti itsellesi. Sen jälkeen jaksat palvella loppupäivän muita. Ja hän eli todella niin.

Amerikan matkoillani ostan aina kirjoja ja aiheeseen liittyen mielessäni ovat kirjat Successful Aging (M.D. Rowe, Ph.D. Kahn, 1998) ja You, Staying Young (M.D. Roizen, M.D. Oz, 2007). Olen ollut kirjojen annista innostunut ja haluan jakaa niistä muutaman tiedon ja ajatuksen kanssanne. Asiassa maallikkona on tietysti arveluttavaa jakaa terveystietoa, mutta uskokaa minkä haluatte.

Miten vanhetaan hyvin? Kirjoittajat määrittelevät sen kyvyksi ylläpitää kolmea käyttäytymistapaa tai ominaisuutta: Omata matala tautiriski, hyvätasoinen henkinen ja fyysinen toiminta sekä aktiivinen elämässä kiinni pysyminen. Kaksi ensiksi mainittua mahdollistavat aktiivisen ja tuotteliaan elämän pitkälle vanhuuteen.

Monia sairauksia edeltää hiljaiset ja näkymättömät merkit, jotka eivät näy elämässä. Tauti voi puhjeta vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Tärkeimpiä varoittavia merkkejä ovat kohonnut verenpaine, lihavuus, verensokeri, keuhkojen, munuaisten ja immuunijärjestelmän vajaatoiminta sekä luu- ja lihasmassan väheneminen. Sairaudet ja vanheneminen vaikuttavat toisiinsa, mutta ovat eri asia. Myönteiset vaikutukset molempiin vaativat muutoksia solutasolla. Liikunta ja ravinto ovat tärkeimpiä vaikuttajia, mutta osuutensa on myös mm. saasteilla ja stressillä.

Vanheneminen kaksinkertaistuu joka kahdeksas vuosi. Totuus on, että sinulla on mahdollisuus elää 35 % pidempään kuin on ennuste (75 vuotta miehillä ja 80 naisilla USA:ssa). Kolme luonnon parasta lääkettä tähän on ravinnon kalorimäärän vähentäminen, fyysisen kunnon lisääminen ja nukkumalla hyvin. Jos kalorimäärää pudotettaisiin 40 %, vanheneminen vähenisi 50 %. Ihminen ei normaalioloissa tähän pysty, mutta 15 prosentin pudotuksella saa lähes saman hyödyn!

Me haluamme olla itsenäisiä ja toisista riippumattomia. Vanhukselle se merkitsee selviytymistä itse päivittäisistä välttämättömistä toimista. Elämänpiiri supistuu rajusti sinä päivänä, kun ei omin voimin enää pääse ylös sängystä. Tätä hetkeä voi siirtää ja elää rikkaampaa elämää fyysisen ja henkisen kunnon ylläpidolla. Elämään voi tulla lisää vuosiakin, mutta ainakin vuosiin tulee lisää elämää.

Fyysisen kunnon ylläpito on yksittäinen tärkein asia, mitä vanheneva ihminen voi tehdä pysyäkseen terveenä. Yhtä tärkeitä ovat sekä keuhkoja ja verenkiertoelimiä että lihaskuntoa kehittävä liikunta. Hyvinkin vanhan ihmisen lihaskunto kasvaa sopivalla treenauksella. Sen on lisäksi todettu vähentävän masennusta. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Harjoituksen pitäisi vaan olla säännöllistä ja jatkuvaa.

Suuri riskitekijä terveydelle on sosiaalinen eristäytyminen, kun taas kanssakäyminen toisten kanssa, keskustelu, kosketteleminen ja toisiin liittyminen on olennaista hyvinvoinnillemme. Läheiset suhteet perheenjäseniin ja toisiin synnyttävät kannustavaa käyttäytymistä ja tunne, että minua tuetaan, vaikuttaa positiivisesti terveyteen. Tämä sosiaalinen tuki tuntuu huolehtimisena, rakastamisena ja arvostamisena. Olen jäsen verkossa, jossa vallitsee keskinäinen sitoutuminen.

Ajallemme tyypillinen elämäntapa olla sitoutumatta mihinkään on siis epäterveellinen. Eläkeläisille ja vanhuksille, joilla ansiotyö ei ylläpidä kontakteja, olisi hyväksi tavata ystäviä, osallistua yhdistystoimintaan, seurakuntaelämään jne. Mielenkiintoinen tutkimustulos on, että mitä enemmän kantaa vastuuta, sitä suurempi vaikutus sillä on terveyteen. Mutta samalla elämämme saa suuremman merkityksen: vapaaehtoinen työ tuottaa lisäarvoa yhteiskuntaan ihmissuhteina, sosiaalisena apuna ja taloudellisena hyvinvointina. Ja vielä monin verroin arvokkaampaa, jos voimme vanhuksinakin olla Jumalan rakkauden lähettiläinä.

Aihe: Hämäläinen, Eino | Ei kommentteja »

Uutta elämää

perjantai 13. kesäkuuta 2008

Toini Tuovila

* * *

Sain aiheen otsikon, kun Reijo Moilanen tiedusteli, että voisinko kirjoittaa Alakylän sivuille.

Olenhan nyt tarkalleen vuosi sitten jäänyt lomalle ja sitä tietä eläkkeelle, ja opetellut    uutta elämää eläkeläisenä. Vuosi on vierähtänyt aivan kuin huomaamatta, onhan se ollut opettelemista monella tavoin. Voisin sanoa, että nyt vuoden kuluttua alan tuntea     olevani ”eläkeläinen”. Vaikkakaan se ei ollut helppoa 49 vuoden työrupeaman jälkeen. Lähetyssopessa  tulee käytyä aika usein, tulihan se vuosien aikana minulle hyvin rakkaaksi. Eikähän lähetystyöstä koskaan eläkkeelle pääse, eikä saa päästäkään. Se on elämän mittainen tehtävä. Kiitollisella mielellä muistelen näin    jälkeenkin päin sitä, miten rikas ”työsarkani” on ollut. Kaukomatkat monille lähetyskentille rikastuttivat elämääni monella tavoin ja antoivat intoa työhöni. Niitä on nyt eläkeläisenäkin mukava muistella. Vieläkin usein näitä muistellessani tulee hyvin haikea ja ikävä olo. Se tulee jostain hyvin syvältä sisältä ja nostaa kyyneleet silmiin. Mutta myös suuren ja nöyrän Kiitoksen Taivaallista, kuin maallista työnantajaa kohtaan.

Kiitollinen olen myös perheelle jossa sain palvella 32 v. Lasten aikuistuttua saan nyt katsoa myös ”lastenlasten” kasvua ”kakkosmummona”. Uutta elämää tämäkin!

Uutta elämää saamme katsella myös luonnossa, joka on jälleen puhjennut eloon. Sitä     vain ei lakkaa ihmettelemästä, miten aina talven jälkeen luonto kukoistaa, ja muuttolinnut lentävät pitkien matkojen päästä meitä ilahduttamaan. Se on Jumalan lahjaa meille. Saamme kiittää Häntä tästä uutta luovasta työstä.

Raamattupiirissä pohdimme sunnuntain 1.6. tekstiä, jossa kerrotaan     Sakkeuksesta. Hän oli tehnyt elämässään paljon monenlaista vääryyttä  ihmisille     veronkiskurina. Mutta häkin sai alkaa elämään uutta elämää kun hän kohtasi Jeesuksen. Hänen täytyi pienuutensa vuoksi nousta puuhun nähdäkseen Jeesuksen tungoksen keskeltä. Mutta Jeesus kutsui hänet alas ja lupasi tulla hänen kotiinsa. Se olikin monille närkästyksen aihe. Olihan Sakkeus kohdellut heitä väärin. Mutta Jeesus näki Sakkeuksen mielenmuutoksen ja katumisen ennen hännen puuhun kiipeämistään.

Ja mitä Sakkeus lupasi? Antaa monin kertaisesti näille ihmisille takaisin kaiken mitä oli vääryydellä ottanut. Uutta elämää voi alkaa elää monella tavoin.

”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.”

Hyvää kesää kaikille.

Aihe: Tuovila, Toini | Ei kommentteja »

Tärkeä kilpailu

perjantai 6. kesäkuuta 2008

Antti Linkola
Aviomies, isä ja ukki. Lääkäri, eläkkeellä

* * *

Olen ihmetellyt sitä, miten joukkuelajeissa, esimerkiksi jääkiekossa tai jalkapallossa, jälkikäteen arvioidaan peliä. Kaikki voittaneen joukkueen toimet nähdään voiton valossa, häviölle löytyy syitä tai niitä luodaan. Oliko ManU niin paljon parempi joukkue kuin Chelsea, että sitä piti niin korostaa? Kahdesta hyvästä piti vain pelin hengen mukaisesti toisen olla voittaja, toisen häviäjä. Asian ratkaisi lopulta lopulta muutaman ihmisen toiminta muutaman sekunnin aikana.

Juhlitaan voittajaa, mutta oikeastaan hävinneitä on aina paljon, paljon enemmän. Yhtä tappion nielemistä koko kilpa, jos vain voitto kelpaisi. Vai onko tärkeää lopulta tuo kilpailu, että ollaan mukana yhdessä tekemässä jotakin? Vai vaikutelma siitä, että voi vaikuttaa tuntemattomaan tulevaisuuteen?

Eli ei oteta niin vakavasti, sehän on vain leikkiä. Mutta miten on kilvoittelu koulussa, päästötodistuksen saaminen? Siinähän jokainen kilpailee itsensä kanssa. Parhaita voi taaskin olla vain yksi. Sattuu geenit, ympäristö ja oma yritys ajamaan samaa asiaa. Johonkin järjestykseen ihmisiä on pantava jollain perusteella, jonkun mallin mukaan.

Tärkeämpää olisi miettiä, onko toiselle hävinnyt jotenkin epäonnistunut. Tämä vaikutelmahan tulee, kun voittajaa tai parasta niin ylistetään. Me elämme aikaa joka on nyt, sen mukaan myös tunnemme. Joskus jälkikäteen arvioiden jotkut aikanaan harmittaneet ja masentaneet asiat tuntuvat vähäpätöisiltä. Tärkeämpää oli se, tuntuiko elämä muuten elämisen arvoiselta. Ja siinä on merkitystä paljon muullakin kuin sillä, miten jossakin kisassa menestyi.

Tässä päästään päivän tekstiin. Tuhlaajapoika-vertaus (Luuk. 15:11-32) on Jeesuksen havainnollinen esitys Jumalan rakkaudesta. Edesvastuuton perintönsä tuhlannut nuorempi poika tulee isänsä luo itsensä tuomiten – ja pidot järjestetään. Nyt ei juhlita voittajaa vaan itsensä ja omaisuutensa ja maineensa hävittänyttä. Ja tulkinta oli ällistyttävä: ”Minun poikani oli kuollut, mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.” Poika oli ensin vaatinut isäntään perintönsä tämän eläessä ja mennyt tuhlaamaan kaiken. Mutta tämä vertauksen isä kokee paluun luokseen siten, kuin kuollut poika olisi herännyt eloon, kadonnut olisi löytynyt. Tällä Jeesus havainnollistaa Jumalan rakkautta meitä ihmisiä kohtaan, voittajia ja hävinneitä kohtaan.

Aihe: Linkola, Antti | Ei kommentteja »