Eeva Penttilä
* * *
Sanat lahja ja aarre tuovat mieleen jotakin ihanaa ja yllätyksellistä, jotakin, mitä ehkä toivoo ja etsii kauankin ja jonka saadessaan ilostuu ja innostuu. Lahja on usein kiedottu kauniiseen kääreeseen. Tapa avata lahjapaketti kertoo paljon avaajansa luonteesta; joku avaa paketin hiljaa ja varoen, toinen repii paperin malttamattomana. Aarretta harva meistä aikuisista edes kuvittelee löytävänsä, mutta jokainen lapsi on joskus ollut vuorenvarma siitä, että jostakin salaperäisestä paikasta se etsimällä kaivetaan esiin.
Lahjat kuuluvat juhlahetkiin; niitä ehkä odotetaan, toivotaan, jännitetäänkin. Ja kuinka vaikeaa lahjan valitseminen joskus onkaan! Lapsilla ja nuorilla on selkeitä ja vaativia toiveita, joiden täyttämisen kohdalla ei rahan merkityksellä joskus tunnu olevan mitään rajaa. Mutta kuinka paljon onkaan ihmisiä, joilla on jo kaikkea. Mitä vanhemmaksi elämme, sen vähemmän tunnumme tarvitsevan, ja se, mitä tarvitsisimme, ei ole käärittävissä pakettiin ja ojennettavissa käteen. Tavarapaljous ei tee ketään onnelliseksi, mutta ilman välittämistä, ystävyyttä ja rakkautta me kuihdumme, näännymme ja ikään kuin häviämme muilta ja lopulta myös itseltämme.
Muistan vanhuksen, joka eli pitkään vaivojensa vankina yksin kodissaan. Onneksi lähellä oli lapsenlapsia, jotka harva se päivä piipahtivat hänen luonaan. Sain monesti olla näkemässä, miten vanhuksen kasvot sulivat hymyyn, kun pieni avaimen rapina kuului ovelta ja tutut askeleet lähestyivät. Ja joka kerta ne ihanat sanat: ”Aarre tuli!” Siinä aarre-sanassa oli jotakin puhuttelevaa. Lapsi tuli tyhjin käsin, mutta toi tullessaan ilon ja lohdun, katkon yksinäiseen ikävään. Se oli todellinen lahja, täysin ilmainen, mutta syvästi merkityksellinen!
Näin kauniin kevään keskellä ihmisen mieli on ehkä avoimempi kuin pimeään talviaikaan. Kukapa ei pysähtyisi luonnon ääreen ihailemaan luomistyön ihmeitä; on valoa, vettä, vihreyttä ja linnunlaulua. Kiitollisuuden tunne kaikenkaltaisesta orastavasta elämästä täyttää sydämen ja mielen. Kuinka ihanan lahjan Jumala on meille luonnossaan antanutkaan!
Arjen kiireen keskellä listaamme helposti vastoinkäymisiä ja harmeja, jotka vaikeuttavat elämäämme. Olisi hienoa, jos malttaisimme pysähtyä miettimään hetkeksi kaikkia ihania lahjoja, joita saamme joka päivä. Ne ovat usein niin jokapäiväisen tuntuisia, että unohdamme niitä ihmetellä. Vasta kun jokin niistä otetaan pois, huomaamme, kuinka tärkeä asia se olikaan. Toisaalta hyvien asioiden arvostaminen auttaa meitä jakamaan niitä myös toisille. Hymy, ystävällisyys, kosketus, lohduttaminen, kuunteleminen ja läsnäolo tuntuvat hyvältä, saanpa niitä osakseni itse tai jaanpa niitä muille. Hienoja lahjoja!
Jeesus antoi meille esimerkin, palvelemisen ja rakastamisen mallin. Ne pienet ja suuret teot, jotka sen mallin pohjalta syntyvät, ovat lahjoja niin saajalleen kuin antajalleen. Kumpikin saa elämäänsä todellista rikkautta, jonka rinnalla tavaraturhuus tuntuu merkityksettömältä. Jos armo ja rakkaus saa tehdä meissä ihmeitään, se muuttuu kauttamme palveleviksi ja rakastaviksi teoiksi, pieniksi ihmeiksi maan päällä. Annetaan toisillemme näitä lahjoja ja etsitään yhdessä hyvän elämän aarteita!
Hyvää kesäaikaa Teille kaikille!
