Reijo Moilanen
Alakylän aluepappi eikä vain virkansa puolesta
* * *
Alakylän ajatelmiin kirjoittaa reilut 30 henkilöä eri puolilta Suomea ja myös Tansaniasta ja Yhdysvalloista. Lähtökohta on, että jokaisella kirjoittajalla on tai on ollut kontakti Alakylälle, Harapaisiin tai Peltolaan. He asuvat tai työskentelevät täällä tai ovat jossain vaihetta elämäänsä asuneet täällä. Minun vastuullani on ollut jakaa vuoroja kirjoittajille. Pidän heihin yhteyttä sähköpostitse.
Työhuoneeni on yhdessä kaupungin kauneimmista rakennuksista, Koulukatu 12. Se on entinen KOP: n talo. Jotkut muistavat sen entisenä Raastuvanoikeuden talona. Nyt sitä käyttävät päiväkodin lapset, Keuhkovammaliitto, arkkitehtitoimisto ja toisessa rapussa matkatoimisto sekä seurakunnan papit ja kanttorit.
Tapani mukaan menin työhuoneeseeni eräänä päivänä hiljaisella viikolla. Kuinka ollakaan, tietokoneeni ei käynnistynyt, kuului vain ihmeellistä nakutusta kuin joku olisi hakannut konetta pienellä vasaralla. Nopea yhteys atk-tukihenkilöön ja sain kuulla huolestuttavan ennusteen.
Se ääni oli paha enne. Lopulta selvisi, että kovalevy oli rikkoutunut ja sen myötä olivat menneet kaikki ne sähköpostit joiden avulla olin sopinut tulevista kirjoitusvuoroista.
Yhden asian ainakin opin. Teen aina varmuuskopion ja tulostan asian myös paperille.
Tein myös itselleni kysymyksen. Olisiko helpompi soittaa jokaiselle ja sopia kirjoituksista. Ja vastasin. Ei olisi. Tietokone ja sähköpostit on edelleen hyvä ja joustava jopa nopea tapa sopia tietyistä, sekä lähettäjälle että vastaanottajalle tutuista asioista. Vastoinkäyminen ei merkitse palaamista johonkin vanhaan ehkä turvallisempaan menetelmään.
Tapahtunut vastoinkäyminen saakoon minut tekemään asiani huolellisemmin ja ottamaan huomioon uuteen tekniikkaan mahdollisesti liittyvät riskit ja vaarat.
Näin voi olla kaikessa elämässä tai niin myös meidän elämässämme. Tämähän on vanha pappien siirtymä johdannosta ns. itse asiaan. Mutta mihin sitä tästä nyt sitten siirtyisi?
Vaikka vanhassa on vara parempi, niin silti meidän on hyvä mennä eteenpäin ja käyttää kaikkia tekniikan antamia hyviä mahdollisuuksia hyväksemme.
Mitä tarkoittikaan se Mestarin sana, että ei uutta viiniä voi kaataa vanhoihin leileihin? Siinäpä minulle miettimistä. Näitä ajatellessani yritän pitää kovalevystäni ja sen sisältämistä tiedoista huolta. Samalla huomaan kohta 60 vuotta mukanani kulkeneen kovalevyn antavan aina joskus merkkejä tietojen katoamisesta. Mitenköhän sen kovalevyn suojaisi?
