Alakylältä

Antti Vanhanen
Tansaniassa työskentelevä pastori. Blogi osoitteessa http://markettajaantti.vanhanen.net/

* * *

Yhtenä sunnuntaiaamuna kävin Etelä-Saimaan nettisivuilla. Uutisissa kerrottiin, että Lappeenrannassa erään alueen asukkaat olivat ”onnistuneet” torjumaan sinne suunnitellun päiväkodin. Siitä olisi muka ollut melua ja haittaa.

Sitten lähdin tämän Kidugalan seurakunnan jumalanpalvelukseen, jossa asetettiin virkaan uusi pappi. Tulojuhlassa pastori seisoi puolisonsa kanssa seurakunnan edessä ja kutsui sitten viereensä lapsensa. Kolme pientä lasta tuli äidin ja isän rinnalle. Sitten pappi jatkoi: ”Te muutkin kolme”. Kiltisti kolme vähän isompaa lasta tulivat eteen. Pastori kertoi lämpimään sävyyn, että kaikki kuusi ovat hänen ja hänen puolisonsa lapsia, koska noiden kolmen vanhemmat ovat kuolleet ja heitä hoidetaan omien lasten kanssa hänen perheessään. Lopuksi pappi levitti kätensä koko joukon ympärille.

Täällä Tansaniassa on hyvin yleistä, että ydinperheen lisäksi kodissa on sukulaislapsia. Suurin syy on AIDS:n aiheuttama aikuiskuolleisuus. Työtovereittemme joukossa on monia, jotka kasvattavat ja kouluttavat orpoja sukulaislapsiaan. Ihmettelemme toistuvasti sitä, miten esimerkiksi papin pienellä palkalla kyetään hoitamaan huomattavat yläaste-lukion lukukausimaksut.

Suomalainen tutkimus osoittaa, että lapsiperheiden taloudellinen asema on keskimääräisen elintason alapuolella. Myös lapsilisät laahaavat perässä. Jo pelkästään nuo tiedot ja esimerkki Lappeenrannan torjutusta päiväkodista kertovat selkeästi, että suomalaisesta yhteiskunnasta puuttuu lapsimyönteisyys. Se on syvä nykykulttuurinen puutostauti. Lapset ovat tulevaisuudenuskon ja toivon merkkejä elämässä. Ainakin minun suurin ilon ja ylpeyden aiheeni on, että olen neljän pienen ja vähän suuremman pojan taata. Sitä hienompaa arvonimeä en voi saada.