Maria Mielonen
Opettaja, entinen alakyläläinen
* * *
Katselin tässä kalenteriani tarkoituksenani sopia yhteisestä viikonlopusta siskoni kanssa. Kauhistuksekseni huomasin kalenterini päivien olevan kuukausiksi eteenpäin suunniteltu ja mietitty. Missä vaiheessa näin on päässyt käymään, vastahan ajattelin, että ei minulla ole mitään suuria suunnitelmia kevääksi. Jotenkin kyllä tuntuu, että viikot ja viikonloput vain vierivät eteenpäin hurjaa vauhtia enkä itse tahdo perässä pysyä. Mietinkin, lieneekö muilla samanlaisia ajatuksia? Onkohan muidenkin päivät kuukausiksi tai jopa vuosiksi etukäteen jo suunniteltuja?
Luulen, etten ole ainoa, jolle näin on käynyt. Kiire vain jotenkin hiipii hiljaa päiviin mukaan ja ennen kuin huomaammekaan voimme vain todeta, että aikaa ei ole riittävästi kaikkeen siihen, mitä pitäisi tehdä. Mutta, miten löytää tasapaino ja rauhallisuus keskelle kiireisiä ja työntäyteisiä päiviä? Onko se edes mahdollista? Vastauksia on varmasti monenlaisia, mutta hetken pysähtyminen ja asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen auttavat ainakin minua selvittämään kalenteriani ja päiviäni. On osattava ottaa ja järjestää aikaa niin itselleen kuin läheisilleenkin. Onhan niin, että vasta silloin, kun itse jaksaa ja itsellä on hyvä olla, voi antaa itsestään ja auttaa toisia.
Tästä meitä muistuttaa myös kohta alkava paastonaika. Onhan se juuri hiljentymisen ja kuuntelemisen aikaa. Kiireisenäkin päivänä on hyvä pysähtyä ja huomata, että meillä on mahdollisuus olla heikkoja ja juuri sellaisia kuin olemme. Hiljentyessämme hoidamme itseämme. Saamme sisäistä rauhaa ja voimaa, elämäniloa ja energiaa sekä tasapainoisempaa oloa jaksaaksemme eteenpäin.
