On niin monia syitä, miksi tätä lajia jaksaa vuodesta toiseen harrastaa. Harrastushan tämä on, sillä rikastumaan tällä tuskin kukaan pääsee. Välieräsarja Poria vastaan oli raaka ja ei sinänsä jättänyt jossiteltavaa, vaikka joukkueemme esittikin ajoittain paljonkin heikompaa peliä kuin mitä nähtiin runkosarjan aikana. Käytännössä annettiin Porin kävellä finaaleihin, ei ollut meistä haastajaksi tänä vuonna. Vaikka Pori pelaa finaaleita ja me ”vain” pronssiotteluita, olen todella onnellinen, että pelaan nimenomaan tässä joukkueessa.
Jokainen joukkue ja jokainen seura tekee asiat omalla tavallaan – lopputulokseen katsomatta. Pesäpallo on kuitenkin vain pesäpalloa, enkä itse ikinä olisi valmis ”uhraamaan” esimerkiksi sosiaalisia suhteitani sen takia. Meidän joukkueessa kukaan ei tiuski tai huuda toiselle, eikä kenenkään tarvitse olla pelon ilmapiirissä. Meidän joukkueessa jokainen pyrkii kantamaan vastuunsa parhaalla mahdollisella tavalla, eikä kukaan tule syyttelemään tai osoittelemaan sormella toisia. Olemme kaikki samassa veneessä. Meidän ei tarvitse kohottaa itseämme muiden yläpuolelle, sillä tiedämmehän kaikki, ettei tätä peliä voi kukaan yksinään voittaa. Joukkueena hävitään ja joukkueena voitetaan. Välieräsarjan aikana ajattelin, miten paljon energiaa saisi omaan tekemiseensä, joukkueen eteen työskentelyyn, jos jättäisi jatkuvan päänaukomisen vähemmälle. Totta kai peli on henkistä taistelua etenkin välierävaiheessa, eikä hyväntuulinen v******lu pahasta ole. Mutta jos siitä tulee pelin tarkoitus ja jutut menevät koko ajan naurettaviin henkilökohtaisuuksiin, voidaan miettiä miksi ihmisellä on tarve tällaiseen? Mielestäni tällaisessa pelityylissä unohtuvat ne kaikista olennaisimmat – suoritukset, joilla peliä pelataan. Mutta kuten sanoin, tämä on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni. Moni voi nauttiakin tällaisesta pelitavasta, mutta itse en sitä arvosta. Surullista, ettei sarjan päätyttyä kätellessä viitsitä edes silmiin katsoa…
Finaalipaikka meni siis Porille, mutta sen yli on päästy ja katseet on jo alkuviikosta suunnattu pronssiotteluihin. Vaikka tavoitteena oli mestaruus, tuskin meistä kellään on liikaa SM-mitaleja kaapissa pölyttymässä. Pronssi kiinnostaa jokaista ja sen eteen tulemme tekemään töitä. Olemme hyvä joukkue ja todellakin haluamme päättää kautemme iloisiin juhliin!
Salla Risku
